Ilmalämmitys on aihe, joka on kiehtonut yhteiskunnan kiinnostusta vuosikymmeniä. Sen merkitys on kiistaton, ja sen vaikutus on tuntunut jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Vuosien saatossa siitä on tullut keskustelun, tutkimuksen ja pohdinnan kohde, joka synnyttää erilaisia näkökulmia ja ristiriitaisia mielipiteitä. Tässä artikkelissa tarkastelemme Ilmalämmitys:tä tarkemmin ja tutkimme sen vaikutuksia eri yhteyksissä. Ilmalämmitys tuottaa edelleen laajan kirjon keskustelua, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi.
Ilmalämmitys on lämmönjakotapa, jossa huoneisiin puhalletaan lämmintä ilmaa. Ilma lämmitetään ilmanvaihtokoneessa tai erillisessä ilmalämmityskoneessa joko sähköllä, öljypolttimella, öljypolttimella vesikiertoisesti tai lämpöpumpulla (joka voi olla vesikiertoinen sekin). Kauppakiinteistöissä, joissa on paljon kylmä- ja pakastetiloja, hyödynnetään kylmäkoneiden lauhdelämpöä tulo- tai kiertoilman lämmittämiseen.
Ilmalämmitystä käytetään nykyään lähinnä suurissa avoimissa halleissa (teollisuusrakennukset, isot kauppahallit). 1980-luvulla ilmalämmitysjärjestelmiä rakennettiin paljon omakoti- ja rivitaloasuntoihin.
Ilmalämmityksessä lämmin ilma tuodaan huoneisiin ilmanjakokanavien ja huoneisiin sijoitettujen venttiilien avulla. Venttiilit voidaan sijoittaa joko lattialle ikkunoiden eteen tai ikkunan vastaiselle seinälle. Lattialle sijoitetut venttiilit vähentävät ikkunoiden vedon tunnetta; ongelmaksi voi syntyä hiekan ja pienien esineiden ajautuminen lattiaventtiiliin. Toimiva tuloilmaventtiilien sijoitus on myös ikkunan vastaiselle seinälle siten että ilmasuihku suuntautuu ikkunaa päin. Sopivan suuruisella nopeudella tuleva ilmavirta sekoittaa huoneilmaa niin ettei ikkunan edessä vedon tunnetta synny. Poistoilmaventtiili voidaan sijoittaa tuloilmaventtiilin viereen asuinhuoneessa n.30 cm:n etäisyydelle. Tuloilman nopeus venttiilistä estää ilmaa imeytymästä heti vieressä olevaan poistoventtiiliin.
Ilmalämmityksen yhteyteen voidaan liittää myös ilman jäähdytys ja kostutus (jolloin on kyse ilmastoinnista).
Kodin ilmalämmitys tapahtuu nykyään yhä useammin myös ilmalämpöpumpulla, jota ei ole kytketty ilmastointikanaviin lainkaan hyötysuhteen parantamiseksi. Sen sisäyksikkö tuottaa lämpöä pistemäisesti suoraan huoneen sisäilmaan. Tämän vuoksi sisäyksikön huolellinen sijoitus lämmitettävän tilan keskeisimpään kohtaan on kriittistä toimivan lämmityksen toteuttamiseksi. Kesäaikaan ilmalämpöpumppu toimii käänteisesti viilentimenä ja tavallisena ilmastointilaitteena.
Ilmalämmitykseksi voitaneen laskea myös kiertoilmakojeilla tapahtuva tilojen lämmitys. Kiertoilmakojeissa on vesikiertoinen tai sähkölämmityspatteri, minkä läpi puhalletaan tilan ilmaa joka patterin vaikutuksesta lämpenee (tai jäähtyy, mikäli kyseessä jäähdytyskonvektori). Kiertoilmakojeita käytetään usein tuulikaapeissa, joissa on hetkellinen suurehko lämmöntarve kun ovi avataan.