Ilmastonmuutos vuosina 536–545

Nykyään Ilmastonmuutos vuosina 536–545 on erittäin tärkeä aihe ja se herättää suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Ilmastonmuutos vuosina 536–545:n merkitys heijastuu sen vaikutuksessa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin tieteestä ja teknologiasta kulttuuriin ja ihmissuhteisiin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Ilmastonmuutos vuosina 536–545:n eri puolia ja sen vaikutusta nykymaailmaan. Sen alkuperästä nykyiseen kehitykseen syvennymme Ilmastonmuutos vuosina 536–545:n monimutkaisuuteen ja yritämme valaista näkökohtia, jotka tekevät siitä niin kiehtovan ja vaikuttavan. Analyysin, tutkimuksen ja todistusten avulla pyrimme tarjoamaan laajan ja rikastuttavan näkemyksen Ilmastonmuutos vuosina 536–545:stä, kutsuen lukijan pohtimaan ja kyseenalaistamaan omaa ymmärrystään tästä todellisuudessamme niin läsnä olevasta aiheesta.

 Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Uudesta nimestä ei kuitenkaan ole päästy selvyyteen.
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Ilmastonmuutos vuosina 536–545 oli kymmenen vuoden mittainen äkillinen ilmaston viileneminen pohjoisella pallonpuoliskolla. Jo antiikin aikaiset lähteet kertoivat, että sumuharso pimensi auringon Euroopassa yli vuodeksi. Ilmastonmuutos aiheutti epätyypillistä säätä, nälänhätää ja sadon menetyksiä.[1]

Bysanttilainen historioitsija Prokopios kirjoittaa teoksessaan Sotien historia, että vuonna 536 ”Aurinko antoi valonsa ilman kirkkautta, kuten Kuu, koko vuoden ajan, ja se muistutti tavattomasti Aurinkoa pimennyksen aikana.”[2] Cassiodorus vuorostaan kirjoitti: ”Miten outoa on, ettei omaa varjoaan näe edes keskipäivällä. Aurinko sinertää, Kuu ei loista lainkaan, eikä vuodenaikojen välillä ole eroa.”[3]

Mahdollisia selityksiä

Tulivuorenpurkaukset

Grönlannin jääkairauksista on löytynyt kahdesta eri kerrossarjasta vuoden 536 tienoille ajoittuvat happokerrostumat.[4] Tämä viittaa pohjoisella pallonpuoliskolla tapahtuneeseen tulivuorenpurkaukseen, jonka vaikutuksesta Euroopan kesälämpötilat olisivat laskeneet 2–3 astetta ilmastollisesta keskiarvosta. Sekä Grönlannin että Antarktiksen jääkairauksista on myös löytynyt vuoden 540 tienoille ajoitetut happokerrostumat, joiden taustalla on luultavimmin jokin trooppisen vyöhykkeen tulivuori, mahdollisesti El Salvadorissa sijaitseva Ilopango.[5] Tämä sai Euroopan kesälämpötilat putoamaan jälleen vuosina 541–550.[4]

Halleyn komeetta

Ilmastonmuutoksen syyksi on arveltu myös vuoden 530 Halleyn komeetasta irronneiden palasten syöksymistä Maahan, jolloin komeetta kävi lähellä Aurinkoa ja oli kiinalaisten lähteiden mukaan poikkeuksellisen kirkas. Halleyta seuraa yleensä kaksi meteorisuihkua. Ne ovat voineet osua maahan vuosien 530 ja 540 välissä ja olla poikkeuksellisen rajuja.[6]

Geofyysikko Dallas Abbot on esittänyt todisteita siitä, että vuoden 536 tienoilla Maan merialueille olisi osunut yksi tai useampi meteoriitti, joiden nostattama aines olisi syynä tapahtumiin. Hänen ryhmänsä löysi Grönlannin jääkairausnäytteistä epänormaalin korkeita klooripitoisuuksia ja parin mikrometrin kokoisia pisaroita, jotka olivat rautaoksidia ja piiyhdisteitä. Nämä ja muut heidän löytämänsä mineraalit todistavat Abbotin mukaan sen, etteivät ne voi olla muodostuneet tulivuorenpurkauksessa tai avaruudessa vaan peräisin yhden tai useamman meteoriitin iskeytymisestä Maahan.[7]

Mahdollisina putoamispaikkoina Abbot on esittänyt ainakin Australian Carpentarianlahden ja Pohjanmeren. Carpentarianlahteen osuneen isoimman kappaleen läpimitta olisi ollut arviolta 640 metriä. Iskeytymät mereen selittäisivät myös jäänäytteistä löydetyt pienenpienet merelliset fossiilit.[8]

Lähteet

  1. ↑ Antti Arjava: Vuoden 536 salaperäinen pilvi – länsimaiden perikato? (PDF) journal.fi. Viitattu 22.1.2014.
  2. ↑ Prokopius ja Henry Bronson Dewing (käänt.), Procopius (Lontoo, Englanti: William Heinemann, 1916), vol. 2: History of the Wars, kirjat 3–4, s. 329.
  3. ↑ Cassiodorus: The Letters of Cassiodorus. BoD – Books on Demand, 20.9.2018. ISBN 978-3-7340-2459-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 14.9.2021. (englanniksi)
  4. ↑ a b M. Sigl, M. Winstrup, J. R. McConnell, K. C. Welten, G. Plunkett, F. Ludlow: Timing and climate forcing of volcanic eruptions for the past 2,500 years. Nature, heinäkuu 2015, 523. vsk, nro 7562, s. 543–549. doi:10.1038/nature14565 ISSN 0028-0836 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  5. ↑ Colossal volcano behind 'mystery' global cooling finally found Science. 23.8.2019. Viitattu 21.4.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Annalee Newitz: What caused a 10-year winter starting in 536? io9. 20.1.2014. Viitattu 22.1.2014. (englanniksi)
  7. ↑ Abbot ym.: Magnetite and Silicate Spherules from the GISP2 Core at the 536 A.D. Horizon. American Geophysical Union, Fall Meeting 2008, abstract id. PP41B-1454, 2008. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.11.2021.
  8. ↑ 8.1.2009. Viitattu 17.11.2021.

Katso myös

Aiheesta muualla