Ilmatorjunnan lamauttaminen

Tänään astumme Ilmatorjunnan lamauttaminen:n jännittävään maailmaan. Tässä yhteydessä tutkimme perusteellisesti kaikkia Ilmatorjunnan lamauttaminen:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen nykypäivän merkitykseen. Lisäksi analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla, niin yhteiskunnassa, kulttuurissa, taloudessa tai millä tahansa muulla asiaankuuluvalla alueella. Tarkoituksena on tarjota täydellinen ja yksityiskohtainen yleiskatsaus tarkastelemme asiantuntijoiden erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä aiheesta. Ilmatorjunnan lamauttaminen:stä on tullut kasvava kiinnostuksen aihe, ja sen luonteen ja kehityksen ymmärtäminen on välttämätöntä ymmärtääksemme sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme.

 Tämän artikkelin tai sen osan määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin määritelmää. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Ilmatorjunnan lamauttaminen kattaa joukon erinäisiä sotilastehtäviä. Seuraavassa lyhyt arviointi pääpiirteisesti tärkeysjärjestyksessä. Ennen maavoimien tekemää invasiivista hyökkäystä tulisi kyetä vihollisen ilmatilan puolustus lamauttamaan. Se tapahtuu sekä ilmapommituksin että ohjusiskuin. Nykyään elektroninen sodankäynti on muodostunut yhä merkittävämmäksi.

Ensimmäinen toimintatehtävä saattaisi olla vihollisen tutkien lamauttaminen. Toisessa maailmansodassa käytettiin aluksi tinapaperiliuskojen mattopommituksia. [1] Esim. de Havilland D.H.98 Mosquito -tyyppisiä keveitä pommituskoneita käytettiin "sokaisemaan" vihollisen tutka-asemia, mm. ennen Normandian maihinnousua kesäkuussa 1944.

Toisekseen olisi aktiivin ilmatorjunnan lamautus seuraava tehtävä, se tapahtuu rinnakkain yhdessä hävittäjäpuolustuksen tyrehdyttämisen kanssa. Tuoreimpia esimerkkejä näistä ovat sekä Persianlahden sota että Kosovon sota, NATO-operaatioista. Tällöin pyritään tuhoamaan vastustajan ilmatorjunnalliset ohjusyksiköt, (jotka ulottuvat yläkorkeuksiin) sekä kiinteät laitteet ja asemat. Liikuteltavia laitteita on vaikeampaa tuhota, mutta tiedustelusatelliitit kykenevät osoittamaan liikkuvat maalitkin nykyisellään varsin tarkasti.

Varsinkin alkuvaiheissa pyritään hyökkäyksellisessä sotilasstrategiassa suosimaan ns. häivekoneita, eli stealth-ominaisuudet omaavia sotilaslentokoneita. Lisääntyvässä määrin miehittämättömät ns. UAV-koneet saavat valtaa, mikä on eräs tärkeimpiä nykykehityksen suuntaviivoja.

Lähteet

  1. ↑ Richard Humble: Toisen Maailmansodan lentokoneet, suom. Helge Seppälä, 1976, WSOY (ao. viitekohta, ns. tutkasodankäynti: s. 22–25)

Aiheesta muualla