Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Infinitismi:n jännittävään maailmaan. Etsitpä tietoa siitä, miten Infinitismi voi vaikuttaa jokapäiväiseen elämääsi, tai olet kiinnostunut saamaan hauskoja faktoja Infinitismi:stä, tämä artikkeli on sinua varten. Seuraavilla riveillä tutkimme Infinitismi:n eri puolia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykyiseen yhteiskuntaan. Riippumatta siitä, millainen tietosi on Infinitismi:stä, olemme varmoja, että löydät uutta ja mielenkiintoista tietoa tästä artikkelista. Valmistaudu siis uppoutumaan Infinitismi:n kiehtovaan universumiin ja tutustumaan kaikkiin siitä mitä on tiedettävä.
Infinitismi on tietoteoreettinen uskomusten oikeutusteoria. Sen mukaan tieto voi saada oikeutuksensa äärettömän ja ei-kehämäisen oikeuttamisen ketjun kautta.[1]
Perinteisemmissä oikeutusteorioissa, kuten fundamentalismissa ja koherentismissa, on katsottu, ettei ääretön regressio voi tarjota pätevää oikeutusta tiedolle. Näiden näkemysten mukaan jos uskomus a saa oikeutuksen uskomukselta b, b oikeutuksen uskomukselta c, ja niin edelleen, tällöin joko 1) tällaisen oikeuttamisen ketjun tulee päättyä johonkin uskomuksen, joka ei enää tarvitse erillistä oikeutusta (perususkomus); 2) ketjun tulee olla muodoltaan kehämäinen, jolloin oikeutus muodostuu uskomusten keskinäisestä koherenssista eli niiden kokonaisuuden johdonmukaisuudesta; tai 3) uskomuksemme eivät ole lainkaan oikeutettuja (tietoteoreettinen skeptisismi).
Infinitismi on haastanut tämän konsensusnäkemyksen. Infinitismiä on kannattanut muun muassa Peter D. Klein, joka on perustanut näkemyksensä Paul Moserin (1984) ja John Postin (1987) ajatuksiin. Kleinin mukaan oikeuttamisen ketju voi olla ääretön ja ei-kehämäinen. Infinitismi koostuu siis seuraavista kahdesta periaatteesta:[1]
Ensimmäinen suuntautuu erityisesti koherentismia, toinen erityisesti fundamentalismia vastaan. Kleinin mukaan vain infinitismi pystyy noudattamaan kumpaakin periaatetta.