Inosiini

Tässä artikkelissa perehdymme Inosiini:een ja tutkimme sen vaikutusta, merkitystä ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Inosiini on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena useiden vuosien ajan, ja sen vaikutus näkyy jokapäiväisen elämän eri alueilla. Tämän artikkelin aikana tarkastelemme erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä Inosiini:stä, jotta voimme tarjota täydellisen ja tasapainoisen kuvan tästä aiheesta. Lisäksi keskustelemme siitä, kuinka Inosiini on kehittynyt ajan myötä ja miten se edelleen muokkaa elämäämme nykyään. Epäilemättä Inosiini on kiehtova aihe, joka ansaitsee huomiomme ja pohdiskelumme, ja olemme varmoja, että tämä artikkeli antaa sinulle rikastuttavan käsityksen siitä.

Inosiini
Tunnisteet
IUPAC-nimi 9--3H-purin-6-oni
CAS-numero 58-63-9
PubChem CID 6021 ja 135398641
SMILES C1=NC(=O)C2=C(N1)N(C=N2)C3C(C(C(O3)CO)O)O [1]
Ominaisuudet
Molekyylikaava C10H12N4O5
Moolimassa 268,236 g/mol
Sulamispiste 218 °C [2]
Liukoisuus veteen 1,58 g/l [2]

Inosiini (C10H12N4O5) on glykosidi, joka muodostuu, kun riboosisokeri liittyy glykosidisidoksella hypoksantiinimolekyyliin. Inosiini on osa siirtäjä-RNA:ta. Inosiini muodostaa parin adeniinin, sytosiinin tai urasiilin kanssa.[3]

Kliininen merkitys

Elimistö muodostaa inosiinia aminohapoista ja glukoosista. Inosiini itse on osa puriinien kuten adeniinin valmistusta. Inosiinin on väitetty parantavan urheilusuorituksia parantamalla veren hapenkuljetuskykyä, vaikuttamalla insuliinin tuotantoon ja täten vapauttaa sokereista nopeammin energiaa. Tutkimuksissa tällaisia vaikutuksia ei kuitenkaan ole tavattu.[4]

Inosiinin on eläinkokeilla osoitettu kykenevän suojaavan selkäytimen hermosoluja ja silmän gangliosolujen aksoneita vaurioilta.[5] Inosiini auttaa myös ihmisen toipumista aivoverenkiertohäiriöstä, koska se vaikuttaa aksonien uudelleenyhdistymistä helpottavasti.[6]

Lähteet

  1. ↑ Inosine – Substance summary NCBI. Viitattu 29. huhtikuuta 2009.
  2. ↑ a b Physical properties: Inosine NLM Viitattu 29.4.2009
  3. ↑ Philip C. Turner, Alexander McLennan, Andy Bates, Mike White: Molecular biology, s. 269. Taylor & Francis, 2005. ISBN 978-0-415-35167-6 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 29.4.2009. (englanniksi)
  4. ↑ William D. McArdle, Frank I. Katch, Victor L. Katch: Exercise physiology, s. 605. Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 978-0781749909 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 29.4.2009. (englanniksi)
  5. ↑ F Liu1, S-W You1, L-P Yao1, H-L Liu1, X-Y Jiao1, M Shi1, Q-B Zhao & G Ju1: Secondary degeneration reduced by inosine after spinal cord injury in rats. Spinal Cord, 2006, 44. vsk, s. 421–426. (englanniksi)
  6. ↑ Peng Chen,David E. Goldberg, Bryan Kolb, Marc Lanser & Larry I. Benowitz: Inosine induces axonal rewiring and improves behavioral outcome after stroke. PNAS, 2002, 99. vsk, nro 13, s. 9031-9036. The National Academy of Sciences. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.4.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla