Integraalitesti

Tässä artikkelissa perehdymme Integraalitesti:n kiehtovaan maailmaan, tutkimme sen monia puolia ja opimme lisää sen vaikutuksista yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Sen alkuperästä sen merkitykseen tänään, tarkastelemme yksityiskohtaisesti Integraalitesti:tä ja sen vaikutusta sitä ympäröivään ympäristöön. Kattavan analyysin avulla löydämme Integraalitesti:n ympärillä olevat erilaiset näkökulmat sekä sen merkityksen eri opintoalojen kehityksessä. Epäilemättä Integraalitesti on kiehtova aihe, joka ansaitsee tutkimisen ja syvällisen analysoinnin, minkä vuoksi sukeltamme sen syvyyksiin tässä artikkelissa.

Integraalitesti on tapa tutkia ei-negatiivisen sarjan suppenemista.

Testin varhaisen muodon kehittivät Intiassa 1400-luvulla Keralan koulussa Madhava ja hänen seuraajansa. Euroopassa sen kehittivät myöhemmin, mahdollisesti itsenäisesti, Maclaurin ja Cauchy. Testiä kutsutaankin joskus nimellä Maclaurinin–Cauchyn testi.

Sarja

suppenee, jos ja vain jos integraali

on äärellinen. Tässä f(x) on positiivinen aidosti vähenevä funktio, joka on määritelty välillä [1, ∞[ ja joka on f(n) = an kaikilla n. Jos integraali hajaantuu, myös sarja hajaantuu.[1]

Lähteet

  1. Adams, Robert A.: ”9.3. Convergence Test for Positive Series”, Calculus: A Complete Course, s. 485. Pearson: Adisson Wesley, 6. painos.

Kirjallisuutta

  • Knopp, Konrad, "Infinite Sequences and Series", Dover publications, Inc., New York, 1956. (§ 3.3) ISBN 0-486-60153-6
  • Whittaker, E. T., and Watson, G. N., A Course in Modern Analysis, fourth edition, Cambridge University Press, 1963. (§ 4.43) ISBN 0-521-58807-3