Tämä artikkeli käsittelee aihetta International Campaign to Ban Landmines, joka on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aihe nyky-yhteiskunnassa. International Campaign to Ban Landmines on herättänyt uteliaisuutta ja ollut alan eri asiantuntijoiden ja asiantuntijoiden tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena. Kautta historian International Campaign to Ban Landmines:llä on ollut tärkeä rooli eri yhteyksissä ja se on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä, mikä on osaltaan rikastanut keskustelua tästä aiheesta. Tavoitteena tarjota kattava ja ajantasainen näkemys International Campaign to Ban Landmines:stä, analysoidaan sen eri puolia, vaikutusta yhteiskuntaan ja tulevaisuudennäkymiä, joita tähän aiheeseen liittyen näkee.
Järjestön logo
International Campaign to Ban Landmines (ICBL) eli Kansainvälinen kampanja maamiinojen kieltämiseksi on useiden kansalaisjärjestöjen yhteistyöelin, joka pyrkii kieltämään maamiinat. Se on perustettu 1992, nykyisin siihen kuuluu yli 1100 paikallista järjestöä. Järjestön suurin saavutus on ollut Ottawan sopimus 1999. Sille myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1997 yhdessä koordinaattori Jody Williamsin kanssa.[1][2]
Walesin Prinsessa Diana toi järjestölle näkyvyyttä 1997 kävellessään miinakentällä Angolassa.[3]
