Iosif Lanhbard
Tämän päivän artikkelissa puhumme Iosif Lanhbard:stä, joka on erittäin tärkeä tänään. Iosif Lanhbard on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa ja on herättänyt kiivasta keskustelua yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia Iosif Lanhbard:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin ihmisten elämään. Lisäksi analysoimme Iosif Lanhbard:n ympärillä olevia erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä sekä sen vaikutuksia yksilötasolla ja kollektiivisella tasolla. Älä missaa tätä täydellistä Iosif Lanhbard-opasta, josta löydät oleellista ja päivitettyä tietoa tästä kiehtovasta aiheesta.
Iosif Ryhoravitš Lanhbard eli Iosif Langbard (valkoven. Іосіф Рыгоравіч Лангбард, ven. Ио́сиф Григо́рьевич (Ги́ршевич) Ла́нгбард, Iosif Grigorjevitš (Girševitš) Langbard; 18. tammikuuta (J: 6. tammikuuta) 1882 Bielsk Podlaski, Hrodnan kuvernementti, Venäjän keisarikunta, nykyisin osa Puolaa – 3. tammikuuta 1951 Leningrad) oli valkovenäläinen arkkitehti ja Leningradin taideakatemian professori. Hänet tunnetaan erityisesti 1930-luvulta peräisin olevien monumentaalisisten, Valko-Venäjän pääkaupunki Minskissä sijaitsevien rakennusten suunnittelijana. Monet näistä rakennuksista säästyi vakavalta tuholta toisessa maailmansodassa, vaikka suuri osa kaupunkia vaurioitui tuolloin perinpohjaisesti. [1][2]
Iosif Langbard suunnittelemia teoksia
Tunnetuimpia Iosif Lanhbardin suunnittelemia rakennuksia tai muistomerkkejä ovat esimerkiksi (lista keskeneräinen):[1][3]
- Hallituksen talo (1934), Minsk, Valko-Venäjä
- Valko-Venäjän kansallisooppera ja -baletti (1939), Minsk
- Valko-Venäjän kansallinen tiedeakatemia (1939), Minsk, yhdessä arkkitehti G. Lavrovin kanssa
- Upseeritalo (1939) (alkujaan Puna-armeijan talo, sitten Minskin Piirin upseeritalo, nykyisin Valko-Venäjän sotavoimien upseerien keskustalo, Minsk
- Neuvostojen talo (nykyisin Mahiljoun alueen hallintorakennus), Mahiljou
- Ukrainan ulkoministeriö, Kiova, Ukraina
- runoilija Taras Ševtšenkon patsas, Harkova, Ukraina, yhdessä kuvanveistäjä Matvei Manizerin (1891–1966) kanssa
- Elokuvateatteri Peramoha (valkoven. Перамога) eli Popeda (1950), Minsk, yhdessä Mihail Baklanavin (Міхаіл Бакланав, 1914–1990) kanssa
-
Hallituksen talo (Minsk) (1934). -
Valko-Venäjän kansallisooppera ja -baletti (1938-39). -
-
Upseeritalo Minskissä (1939). -
Neuvostojen talo, Mahiljou. -
Ulkoasiain ministeriö, Kiova.
Lähteet
- ↑ a b Architect Langbard: creative heritage Valko-Venäjän valtio, gov.by. Arkistoitu 21.9.2013. Viitattu 22.9.2013. (englanniksi)
- ↑ The architectural ensemble of Independence Avenue - the main thoroughfare of Minsk City Valko-Venäjän valtio, gov.by. Viitattu 22.9.2013. (englanniksi)
- ↑ S. N. Maštšeno: Minsk i okrestnosti (Minsk and Surroundings). Višeišaja škola, Minsk, 2008. ISBN 978-985-06-1420-9 (venäjäksi) ja (englanniksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Iosif Lanhbard Wikimedia Commonsissa
- Suuri neuvostotietosanakirja: Langbard Iosif Grigorjevitš (venäjäksi) (academic.ru)
- Трудовая книжка Иосифа Лангбарда, или История о том, как в Минск вернулся архив легендарного зодчего (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (vminsk.by)
- Arhitektor Iosif Langbard (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (homoliber.org)
- Dom ofitserov v Minske. Istorija i nastojaštšeje (Arkistoitu – Internet Archive) (venäjäksi) (ctv.by)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
