Nykymaailmassa Irakli Garibašvili on ongelma, joka on saanut suuren merkityksen yhteiskunnassa. Ajan myötä huomaamme tarpeen tutkia ja ymmärtää tätä Irakli Garibašvili:ta eri näkökulmista. Irakli Garibašvili:n merkitystä ei voi aliarvioida, sillä se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Siksi on ratkaisevan tärkeää käsitellä tätä kysymystä täysin ja objektiivisesti, jotta voidaan ymmärtää sen vaikutukset nyky-yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa analysoimme yksityiskohtaisesti Irakli Garibašvili:tä ja sen vaikutusta eri yhteyksissä tarjotaksemme kattavan ja päivitetyn näkemyksen tästä erittäin tärkeästä aiheesta.
Irakli Garibašvili | |
---|---|
![]() Garibašvili vuonna 2021 |
|
Georgian pääministeri | |
22. helmikuuta 2021 – 29. tammikuuta 2024
|
|
Presidentti | Salome Zurabišvili |
Edeltäjä | Maia Tskhitišvili |
Seuraaja | Irakli Kobakhidze |
20. marraskuuta 2013 – 20. joulukuuta 2015
|
|
Presidentti | Giorgi Margvelašvili |
Edeltäjä | Bidzina Ivanišvili |
Seuraaja | Giorgi Kvirikašvili |
Georgian sisäministeri | |
25. lokakuuta 2012 – 17. marraskuuta 2013
|
|
Edeltäjä | Ekaterine Zguladze (vt.) |
Seuraaja | Aleksandre Tšikaidze |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 28. kesäkuuta 1982 Tbilisi, Georgian SNT |
Puoliso | Nunu Tamazašvili |
Lapset | 3 |
Tiedot | |
Puolue | Georgialainen unelma |
Tutkinnot | Sorbonnen yliopisto, Pariisi |
![]() Nimikirjoitus |
|
|
Irakli Garibašvili (georg. ირაკლი ღარიბაშვილი; s. 28. kesäkuuta 1982) on georgialainen poliitikko ja liikemies. Hän on toiminut maan pääministerinä kahteen kertaan, 2013–2015 ja 2021–2024. Ensimmäisellä kaudellaan tunnettiin edellisen pääministerin, Bidzina Ivanišvilin suojattina. Hän nousi pääministeriksi, kun Ivanišvilin toinen suojatti Giorgi Margvelašvili valittiin presidentiksi. Garibašvili on työskennellyt Ivanišvilin liikeyrityksissä ja toiminut sisäministerinä Ivanišvilin hallituksessa.[1]
Garibašvilin toisen kauden aikana Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja Georgia haki virallisesti EU:n jäsenyyttä 3. maaliskuuta 2022. Maa sai EU:n ehdokasmaan aseman joulukuussa 2023. Opposition mielestä yllättävä menestys EU-tiellä ei kuitenkaan ollut Garibašvilin ansiota, sillä vastustajat syyttävät häntä ja hänen hallitustaan Venäjän hännystelystä.[2]
Garibašvilin puoliso on Nunu Tamazašvili. Parilla on kolme poikaa.[3]