Iso viulu – kaks sataa
Nykymaailmassa Iso viulu – kaks sataa on aihe, joka on saanut suurta merkitystä ja mielenkiintoa. Olipa kyse sen vaikutuksesta yhteiskuntaan, sen historiallisesta merkityksestä tai vaikutuksesta populaarikulttuuriin, Iso viulu – kaks sataa on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Tässä artikkelissa tutkimme tätä kiehtovaa ilmiötä perusteellisesti, analysoimme sen monia puolia ja sen kehitystä ajan myötä. Iso viulu – kaks sataa on jättänyt lähtemättömän jäljen nykymaailmaan päivittäisen elämän merkityksestä laajemmilla alueilla, ja se ansaitsee tarkastelun ja ymmärtämisen kaikessa monimutkaisuudessaan.
| Iso viulu – kaks sataa | |
|---|---|
| Ohjaaja | Eila Arjoma |
| Käsikirjoittaja | Daniel Katz |
| Perustuu | Daniel Katzin romaaniin Mikko Papirossin taivaallinen niskalenkki (1972) |
| Säveltäjä | Kalevi Rothberg |
| Kuvaaja | Juhani Heikkonen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Yle TV2 Teatteriohjelmat |
| Ensi-ilta | 1976 |
| Kesto | 57 + 60 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
|
|
|
Iso viulu – kaks sataa on Eila Arjoman ohjaama kaksiosainen televisioelokuva, jonka on käsikirjoittanut Daniel Katz romaaninsa Mikko Papirossin taivaallinen niskalenkki pohjalta. Satiirinen tarina kertoo ikuisen ylioppilaan sopeutumisesta avioliittoon ja työelämään, ja sen pääosissa näyttelevät Heikki Kinnunen ja Marja Packalén.[1]
Juoni
Pienen poikavauvan isä, ikuinen opiskelija Mikko tyytyisi rooliinsa koti-isänä ja kontrabasson soiton harrastajana, mutta vaimon toimistotyö ei elätä perhettä. Mikko saa paikan ranskan kielen tulkkina yrityksessä, joka rakentaa öljynjalostamoa. Hän joutuu sopimusneuvottelujen välikappaleeksi, eikä Mikon moraali kestä liike-elämää, vaan hän irtisanoutuu ja palaa yliopistolle. Bassoviulu pantataan 200 markalla. Toisessa osassa Mikko pääsee apulaiseksi oikeusalan arkistoon, mutta sekään työ ei ota sujuakseen.[1]
Rooleissa
| Heikki Kinnunen | … | Mikko Papiross |
| Marja Packalén | … | Hanna |
| Maija Ijäs | … | Juri |
| Soli Labbart | … | Mikon äiti |
| Ilmari Aarre-Ahtio | … | Hannan isä |
| Kaarina Vahtonen | … | naapuri |
| Heidi Krohn | … | englannin kielen lehtori |
| Jarmo Alonen | … | Heikko |
| Rita Polster | … | Maija |
| Esko Salminen | … | johtaja Pampucci |
| Pertti Palo | … | varajohtaja |
| Aulis Hämäläinen | … | henkilöstöpäällikkö Rossignol |
| Matti Brandt | … | teknikko Pompiere |
| Paavo Takkinen | … | piirtäjä Clandestin |
| Ahti Kuoppala | … | johtaja Räävälä |
| Veikko Mylly | … | työnjohtaja Loponen |
| Esko Pesonen | … | oikeusneuvos Karpén |
| Heikki Alho | … | varatuomari Barnabas |
| Inka Maattola | … | rouva Kluster |
| Liisi Tandefelt | … | neiti Kessu |
| Olavi Levula | … | johtaja Sima |
| Jukka Sipilä | … | johtaja Rikkilä |
| Olavi Ahonen | … | estetiikan dosentti |
| Leena O. Virta | … | Maila-Talvikki |
| Esa Heiska | … | ylioppilas Blomsterkranz |
Tuotanto
Elokuvaa on lopputekstien mukaan kuvattu ainakin Porvoon öljynjalostamolla, Helsingissä ja Turussa.
Vastaanotto
Helsingin Sanomien televisioarvostelija Jukka Kajava ei pitänyt Arjoman televisiosovituksesta Katzin hauskasta romaanista. Hänestä se on muutamaa kohtausta lukuun ottamatta iloton ja tempoltaan kovin hidas komedia.[2].
Lähteet
- ↑ a b Iso viulu – kaks sataa, Yle Areena. Viitattu 27.8.2017.
- ↑ Kajava, Jukka: Riemukkaan komedian murheellinen toteutus. Helsingin Sanomat, 3.1.1982, s. 55.
Aiheesta muualla
- Elokuva katsottavissa Yle Areenassa
- Iso viulu – kaks sataa Internet Movie Databasessa (englanniksi)