Itäinenkatu

Tänään haluamme puhua Itäinenkatu:stä, aiheesta, joka on viime aikoina saanut suurta merkitystä. Ilmestymisestään lähtien Itäinenkatu on kiinnittänyt monien huomion ja siitä on tullut laajan kiinnostuksen aihe. Sen vaikutus kattaa eri alueita politiikasta populaarikulttuuriin, ja se on herättänyt keskustelua ja keskustelua ympäri maailmaa. Tässä artikkelissa tutkimme Itäinenkatu:tä perusteellisesti ja analysoimme sen merkitystä, vaikutuksia ja kehitystä ajan myötä. Sen alkuperästä nykyiseen tilaan syvennymme Itäinenkatu:n universumiin ymmärtääksemme sen kiehtovan ja monimutkaisen luonteen.

Näkymä kadun eteläpäästä kohti pohjoista. Vasemmalla Plevna.

Itäinenkatu on kävelykatu, joka sijaitsee Tampereen keskustassa Finlaysonin vanhalla tehdasalueella. Se on pohjois-eteläsuuntainen jalankulun ja pyöräilyn sekä huoltoajon väylä, joka sijoittuu Finlaysoninkadun ja Satakunnankadun väliin. Satakunnankadun eteläpuolella katulinja jatkuu Aleksis Kiven katuna.[1][2][3]

Itäinenkatu on osa Tammerkosken teollisuusmaisemaa, jonka Museovirasto on vuonna 2009 luokitellut valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[4] Nykyään kadun varrella toimii elokuvateatteri Plevna sekä ravintoloita ja muita yrityksiä.[5]

Kadun historia ja nimi

Itäinenkatu oli alun perin osa samaa katua kuin nykyinen Aleksis Kiven katu. Tämän kadun pohjoisosan molemmilla puolilla oli ainoastaan Finlaysonin teollisuusrakennuksia, ja vuonna 1913 yhtiö sai kaupungilta luvan sulkea tämän katuosuuden. Sen ylle välittömästi Satakunnankadun pohjoispuolelle rakennettiin porttirakennelma, Finlaysonin portti.

Itäisenkadun jäljelle jääneen osuuden nimi muutettiin 1930-luvulla Aleksis Kiven kaduksi, joka sai nimensä kirjailija Aleksis Kiven mukaan. Nimenmuutos ei koskenut kadun suljettua pohjoisosaa, jota ei edes pidetty katuna vaan osana Finlaysonin teollisuustonttia. Kun Finlaysonin teollisuustoiminta alueella 1990-luvulla loppui, alueen asemakaavaa muutettiin, ja vanha kadunimi otettiin tällä osuudella jälleen käyttöön.

Nimi Itäinenkatu on lyhentymä vielä vanhemmasta kadunnimestä Itäinen pitkäkatu.[6][7]

Rakennuskanta

Katuvapriikki.
Näkymä Finlaysonin portilta kohti Aleksis Kiven katua.

Itäiselläkadulla on useita rakennustaiteen, kulttuurihistorian ja kaupunkikuvan kannalta arvokkaita kohteita, jotka on suojeltu asemakaavalla.[1][3]

  • Finlaysonin portti (1922) sijaitsee kadun eteläpäässä, Satakunnankadun vieressä. Se toimii kävelijöiden pääsisäänkäyntinä Finlaysonin alueelle.[1][5][8]
  • Plevna (1877) sijaitsee kadun länsireunassa. Se on vanha kutomosali, jossa otettiin vuonna 1882 käyttöön Pohjoismaiden ja silloisen Venäjän keisarikunnan ensimmäinen sähkövalaistus.[5][8][9]
  • Siperia (1899) sijaitsee kadun itäpuolella, Satakunnankadun kulmassa. Se on vanha kehräämörakennus.[8][10]
  • Katuvapriikki eli Porttitehdas (1860) on myös kadun itäpuolella, Siperian vieressä. Se on pitkä kelloporttirakennus, jonka kautta on kulkuyhteys Väinö Linnan aukiolle.[1][5][10]
  • Kehräämö eli Puutarhatehdas (1891) sijoittuu Finlaysoninkadun varrelle. Rakennus muodostaa Itäisenkadun pohjoisen päätteen.[1][5]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e Teräsmaa, Markku & Jääskeläinen, Kristiina: Finlaysonin alueen asemakaavan muutos (PDF) Tampere: Tampereen kaupunki, 1995. Viitattu 5.3.2019.
  2. ↑ Keskustan pyörätiet ja -parkit (PDF) Tampere: Tampereen kaupunki, 2018. Viitattu 5.3.2019.
  3. ↑ a b Tampereen ajantasa-asemakaava avoindata.fi. 1.3.2018. Tampere: Tampereen kaupunki. Arkistoitu 9.10.2018. Viitattu 5.3.2019.
  4. ↑ Tammerkosken teollisuusmaisema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Helsinki: Museovirasto, 2009. Viitattu 5.3.2019.
  5. ↑ a b c d e Finlaysonin alueen opaskartta (PDF) finlaysoninalue.fi. Helsinki: Varma. Arkistoitu 6.3.2019. Viitattu 5.3.2019.
  6. ↑ Louhivaara, Maija: Tampereen kadunnimet, s. 57–58. Tampere: Tampereen museot, 1999. ISBN 951-609-105-9
  7. ↑ Tampereen Keskustori: Rakennetun ympäristön historia ja nykytila (PDF) s. 9, 43. Tampere: Tampereen kaupunki & Arkkitehdit MY, 2017. Viitattu 5.3.2019.
  8. ↑ a b c Tampereen Keskustori: Rakennetun ympäristön historia ja nykytila, s. 43.
  9. ↑ Suomen ensimmäisen sähkövalaistuksen muistolaatta 1962 Tampereen muistolaatat ja muut muistomerkit. Tampere: Tampereen kaupunki, 2006. Viitattu 5.3.2019.
  10. ↑ a b Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, s. 28–29. Tampere: Tampereen kaupungin kaavoitusyksikkö, 1998. ISBN 951-609-076-1