Ištarin portti

Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Ištarin portti-aihetta, aihetta, joka on herättänyt niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin huomion. Ištarin portti on ollut alkuperästään sen nykyiseen yhteiskuntavaikutukseen asti keskustelun ja analyysin kohteena eri tutkimusaloilla. Kautta historian Ištarin portti on ollut tärkeä rooli eri ihmisryhmien kulttuurin ja identiteetin muovaamisessa. Tämän artikkelin avulla pyrimme valaisemaan Ištarin portti:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykymaailmassa.

Ištarin portti Pergamon-museossa Berliinissä.
Leijonareliefejä Pergamon-museossa.
Alkuhärkä ja kukkanauha, puuttuvat tiilet on korvattu uusilla.

Ištarin portti (assyriaksi ܕܵܪܘܲܐܙܲܐ ܕܥܵܐܫܬܲܪ, Darwaza D'Ishtar) oli Babylonin sisemmän kaupungin kahdeksas portti. Nebukadressar II rakennutti sen noin vuonna 575 eaa. kaupungin pohjoispuolelle.

Seremoniaportti oli omistettu babylonialaiselle jumalattarelle Ištarille. Babylonin muuriin kuulunut portti oli alun perin yksi seitsemästä ihmeestä, kunnes Aleksandrian majakka syrjäytti sen 500-luvulla jaa.

Portin materiaalit ja rakenne

Ištarin portin rakennusaineena olivat lapislatsulilla sinisiksi lasitetut tiilet, joissa oli reliefikuvioina sirrušeja eli lohikäärmeitä ja alkuhärkiä. Portin kahdessa tornissa oli hammaslaitainen yläreuna kuten kaupungin muureissa.[1]

Portin katto oli tehty libanoninsetristä. Portin läpikulun ja juhlakulkuekadun seinillä oli noin 120 lasitetuista tiilistä tehtyä leijonareliefiä.

Portin rekonstruktiot ja osat eri puolilla maailmaa

Pergamon-museoon Berliiniin on rakennettu portin rekonstruktio. Materiaalina oli Robert Koldeweyn arkeologisissa kaivauksissa 1902–1914 löytämät osat. Rekonstruktio viimeisteltiin 1930-luvulla. Portti oli alun perin kaksoisportti, mutta Berliinissä on esillä vain portin pienempi etuosa. Laajempi takaosa ei mahtunut museoon, joten sitä säilytetään varastossa.

Portin ja leijonakuvioiden osia säilytetään eri museoissa. Istanbulin arkeologisella museolla on leijonia, lohikäärmeitä ja härkiä. Röhssin museossa Göteborgissa on yksi leijona ja yksi lohikäärme. Portin osia on myös muun muassa Louvressa, Münchenissä ja yhdysvaltalaisissa museoissa.

Pienikokoisempi ennallistus portista rakennettiin Saddam Husseinin aikana Irakiin museon sisäänkäynniksi. Portti jäi kesken ja se kärsi vaurioita Irakin sodassa.

Kuvia

  • Portin jäännöksiä arkeologisten kaivausten jälkeen 1930-luvulla.
    Portin jäännöksiä arkeologisten kaivausten jälkeen 1930-luvulla.
  • Portin alkuhärkiä ja lohikäärmeitä Istanbulin arkeologisessa museossa.
    Portin alkuhärkiä ja lohikäärmeitä Istanbulin arkeologisessa museossa.
  • Yksi portin lohikäärmeistä Pergamon-museossa.
    Yksi portin lohikäärmeistä Pergamon-museossa.
  • Nebukadnessar II:n omistuskirjoitus, jota säilytetään Pergamon-museossa.
    Nebukadnessar II:n omistuskirjoitus, jota säilytetään Pergamon-museossa.
  • Leijonia ja kukkakuvioita Pergamon-museosta.
    Leijonia ja kukkakuvioita Pergamon-museosta.
  • Irakissa tehty portin pienennetty replika Babylonissa vuonna 2004.
    Irakissa tehty portin pienennetty replika Babylonissa vuonna 2004.

Lähteet

  1. ↑ Konttinen, Matti (toim.): Antiikin kansoja ja valtioita, Vuodesta 970 eKr. vuoteen 277 eKr, s. 81. (Ihmiskunnan värikkäät vaiheet. Suomennos Heikki Kaskimies) Valitut Palat, 1998. ISBN 951-584-369-3

Aiheesta muualla