Jääkäritykistöprikaati
Nykymaailmassa Jääkäritykistöprikaati on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi. Vuosien varrella Jääkäritykistöprikaati on herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnassa, mikä on herättänyt keskustelua, tutkimusta ja erilaisia näkemyksiä aiheesta. On selvää, että Jääkäritykistöprikaati on vaikuttanut elämäämme jollain tavalla, olipa kyse sitten sosiaalisesta, kulttuurisesta, taloudellisesta tai henkilökohtaisesta tasolla. Tästä syystä on tärkeää analysoida ja ymmärtää perusteellisesti Jääkäritykistöprikaati:n mukanaan tuomat vaikutukset ja seuraukset sekä olla tietoinen tähän aiheeseen liittyvistä suuntauksista ja edistysaskeleista. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Jääkäritykistöprikaati:een. Tarkoituksena on tarjota täydellinen ja rikastuttava yleiskatsaus, jonka avulla lukija voi syventää tätä aihetta.
Jääkäritykistöprikaati oli valkoisten itäarmeijaan kuulunut yhtymä Suomen sisällissodassa.
Suomen tykistökoulun johtajan everstiluutnantti Adolf Hamiltonin ensimmäisenä Päämajan 9. huhtikuuta 1918 määräämänä tehtävänä oli perustaa kolmiosastoinen jääkäritykistöprikaati, jonka runkona oli aiemmin perustettu jääkäripatteristo. Kussakin osastossa tuli olla pieni esikunta ja kaksi nelitykkistä patteria. Osastot nimettiin patteristoiksi 11. huhtikuuta.[1]
Päämajan käskyn mukaan I osasto muodostuisi 1. ja 2. jääkäripatterista, joiden kalustona oli 122 H/09 -haupitsit. Patterit muodostettaisiin 7.-10. jääkäripattereista. II osaston kokoonpanoksi määrättiin 3. jääkäripatteri, joka muodostettaisiin 11. ja 12. jääkäripatterista (76 K/02), ja 4. jääkäripatteri, joka perustettaisiin tykistökoulun jääkäreistä ja Raudusta kalustosta. Raudusta vallatut tykit luovutettiin kuitenkin Karjalan pattereille ja niiden tilalle otettiin tykit Tampereelta. Käsky ei sisältänyt III osaston muodostamiseen liittyviä ohjeita henkilöstön rungon osalta.[2]
Perustettu prikaati siirrettiin junilla 19. -20. huhtikuuta Tampereelta Karjalan rintamalle. Prikaatista jäi perustamatta III patteriston ammuskolonna ja elintarvikekolonna hevosten ja ajoneuvojen puutteen vuoksi.[3]
Organisaatio
Prikaatin kokoonpano oli 14. huhtikuuta 1918[2]:
- Komentaja jääkärimajuri Lauri Malmberg
- Esikunta jääkärikapteeni Jarl Frithiof Lundqvist
- Intendentti jääkärivääpeli Arvo Johannes Ahti (11.4. alkaen)
- lähettiupseerina ja eläinlääkärinä jääkäriyliluutnantti Georg Öhman
- kuormastopäällikkö jääkärivaravääpeli Johan Verner Sandberg
- 1. jääkäripatteristo kapteeni Paul Sievert
- 1. jääkäripatteri jääkäriyliluutnantti Walve
- 2. jääkäripatteri jääkärivänrikki Holmström
- 1. ammuskolonna jääkäriluutnantti Johansson
- 2. jääkäripatteristo jääkärikapteeni Jarl Olof Wegelius
- 3. jääkäripatteri jääkäriyliluutnantti B. Wegelius
- 4. jääkäripatteri jääkäriluutnantti Sandström
- 2. ammuskolonna jääkäriyliluutnantti Danielson
- 3. jääkäripatteristo jääkärikapteeni Aarne Snellman
- 5. jääkäripatteri jääkäriluutnantti Palmen
- 6. jääkäripatteri jääkäriluutnantti Räsänen
- 3. ammuskolonna jääkäriluutnantti Påhlsson
Lähteet
- Paulaharju, Jyri: Suomen kenttätykistön historia, osa I. Helsinki: Suomen Kenttätykistön säätiö, 1989. ISBN 952-90082-0-1
- Toim. Ignatius, Theslöf, Palmén, Grotenfelt, Nordenstreng ja Soikkeli, Suomen vapaussota 1918 osat V ja VI, Otava Helsinki 1924–1925.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.