Tässä artikkelissa aiomme tutkia Järppilän kartano:tä perusteellisesti ja analysoida sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Järppilän kartano on ollut alkuperästään nykypäivän merkityksellisyyteen asti kiinnostavan ja tutkimuksen kohteena useilla eri aloilla. Vuosien mittaan se on synnyttänyt keskustelua ja kiistoja, haastanut käsityksemme ja antanut meille mahdollisuuden pohtia sen merkitystä nykymaailmassa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan Järppilän kartano:tä ja tarjoamaan kattavan näkemyksen, joka herättää pohdintaa ja keskustelua.
Järppilän kartano sijaitsee Taivassalon Helsinginrannassa Suuren Postitien varrella. Kartanosta löytyy merkintöjä jo 1480-luvulta kun tilan omistanut Stensbölen Kirstin-vaimo antoi tilan perinnönjaossa poikansa lapsille. Keskiajan lopulla Järppilä oli kirkontila, joka peruutettiin sitten kruunulle. Vuonna 1567 Juhana-herttua lahjoitti kartanon tallimestarilleen Bertil Iivarinpoika Grönille ja kartanoon liitettiin useita tiloja Taivassalosta, Lokalahdelta ja Vehmaalta. Myöhemmin kartanon omistajina olivat Teet-, Horn- ja Fleming-suvut.[1][2][3][4]
Kartanossa on ollut ainakin kolme useampikerroksista kivirakennusta ja lisäksi linnoitusvarustuksia. Järppilän kartanon mailla sijainnut, 1570-luvulla valmistunut kolmikerroksinen kivinen kartanolinna hävitettiin Kaarle-herttuan ja kuningas Sigismund III Vaasan välisten taistelujen aikana 1500-luvun lopulla, ja siitä on nykyisin jäljellä tynnyriholvikellarien jäännökset, valleja ja muita puolustuslaitteita. Tämä linna on ollut Zachris Topeliuksen Välskärin kertomuksia -romaanin Mainiemen linnan esikuvana. Kartanolinnasta on säilynyt aikanaan vilja-aittana käytetty kivinen torni, ja lisäksi kartanon alueella on 1600-luvulta peräisin oleva kuuden holvatun kellarin muodostama kerros, jonka päälle on rakennettu kartanon nykyinen 1830-luvulta peräisin oleva empiretyylinen hirsinen päärakennus. Tämä rakennus on jo neljäs samoille perustuksille rakennettu. [1][2][3][4]
Nykyisten omistajien suvulla kartano on ollut vuodesta 1898 alkaen. Kartanon omisti aiemmin Maija Jaakkola-Angervuori tyttäriensä Eva-Marian, Marjon ja Riitan kanssa.[3] Kartano oli kesäisin avoinna matkailijoille, ja siellä järjestettiin muun muassa pukunäyttelyitä.[5]
Kartano vaihtoi omistajaa kesällä 2022[6].