Jacques Maritain

Tämä artikkeli käsittelee Jacques Maritain:n aihetta ja tutkii sen eri puolia ja merkityksiä. Jacques Maritain on ollut alkuperästään nykypäivän merkityksellisyyteen asti kiinnostavan ja keskustelun kohteena yhteiskunnan eri osa-alueilla. Syvän ja yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan Jacques Maritain:n keskeisiä näkökohtia sekä tarjoamaan rikastuttavan näkemyksen ja mielenkiintoisia näkökulmia sen vaikutuksista kulttuuriin, historiaan, politiikkaan tai mihin tahansa muuhun asiaankuuluvaan alaan. Tämän merkittävän aiheen ymmärtämisen syventämiseksi tarkastellaan myös sen käytännön seurauksia ja mahdollisia seurauksia tulevaisuuden kannalta.

Jacques Maritain
Jacques Maritain, arviolta vuonna 1930.
Jacques Maritain, arviolta vuonna 1930.
Henkilötiedot
Syntynyt18. marraskuuta 1882
Pariisi, Ranska
Kuollut28. huhtikuuta 1973
Toulouse, Ranska
Koulutus ja ura
Tutkimusalue Filosofia

Jacques Maritain (18. marraskuuta 1882 Pariisi – 28. huhtikuuta 1973 Toulouse) oli ranskalainen katolinen filosofi. Hän oli katolinen käännynnäinen. Hän oli osaltaan tuomassa esille Tuomas Akvinolaisen ajattelua nykyfilosofian piiriin.[1] Hänellä oli myös merkittävä rooli ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen muotoilussa. Maritain kirjoitti yli 60 teosta.

Henkilöhistoria

Maritain sai protestanttisen kasvatuksen. Opiskellessaan Pariisin Sorbonnessa Maritain sai opetusta, jonka mukaan luonnontieteet pystyisivät yksin selittämään elämän ja kuoleman kysymyksiä. Opintojen aikana Maritain tutustui venäjänjuutalaiseen Raïssa Oumansoffiin, joka hänen tavallaan alkoi etsiä totuutta. Maritain ja Oumansoff pettyivät Sorbonnen skientismiin ja alkoivat käydä filosofi Henri Bergsonin luennoilla. Maritain ja Oumansoff avioituivat vuonna 1904 ja kääntyivät vuonna 1906 katolisuuteen.[1]

Maritain opiskeli 1906–1908 biologiaa Heidelbergin yliopistossa ja tomismia Pariisissa. Vuonna 1913 Maritain aloitti opetustyön Institut Catholiquessa ja toimi vuosina 1914–1939 modernin filosofian professorina. Vuodesta 1932 lähtien Maritain opetti vuosittain Toronton keskiajantutkimuksen paavillisessa instituutissa. Vierailevana professorina hän toimi Princetonissa vuosina 1941–1942 ja Columbiassa 1941–1944. Vuosina 1945–1948 Maritain toimi Ranskan Vatikaanin-suurlähettiläänä ja palasi sitten Princetoniin filosofian professoriksi. Vuonna 1958 Notre Damen yliopisto perusti Jacques Maritain -keskuksen jatkamaan hänen filosofiansa mukaista tutkimusta.[1]

Teoksia

  • Art et scolastique (1920)
  • Théonas ou les entretiens d’un sage et de deux philosophes sur diverses matières inégalement actuelles (1921)
  • Antimoderne (1922)
  • Réflexions sur l’intelligence et sur sa vie propre (1924)
  • Trois réformateurs: Luther, Descartes, Rousseau, avec six portraits (1925)
  • Réponse à Jean Cocteau (1926)
  • Une opinion sur Charles Maurras et le devoir des catholiques (1926)
  • Primauté du spirituel (1927)
  • Pourquoi Rome a parlé (coll.) (1927)
  • Clairvoyance de Rome (coll.) (1929)
  • Le docteur angélique (1929)
  • Religion et culture (1930)
  • Distinguer pour unir ou Les degrés du savoir (1932)
  • De la philosophie chrétienne (1933)
  • Du régime temporel et de la liberté (1933)
  • Lettre sur l’indépendance (1935)
  • Humanisme intégral (1936)
  • Les Juifs parmi les nations (1938)
  • Questions de conscience: essais et allocutions (1938)
  • Le crépuscule de la civilisation (1939)
  • L’Homme et l'Etat (1953)
  • Carnet de notes (1965)
  • Le paysan de la Garonne. Un vieux laïc s’interroge à propos du temps présent (1966)

Lähteet

  1. ↑ a b c Biografia: Jacques Maritain Britannica Encyclopedia. Viitattu 13.10.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Jacques Maritain