Nykymaailmassa Jakob Immenius on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi. Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla Jakob Immenius on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ja herättänyt keskustelua eri aloilla. Ajan myötä mielipiteet ja näkemykset Jakob Immenius:stä ovat kehittyneet, mikä on johtanut kasvavaan kiinnostukseen ymmärtää sen merkitys ja vaikutus yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Jakob Immenius:n eri puolia, analysoimme sen vaikutusta eri yhteyksissä ja tarjoamme kattavan näkemyksen, jonka avulla voimme täysin ymmärtää sen merkityksen nykymaailmassa.
Jakob Immenius (15. heinäkuuta 1686 Turku – keväällä 1746 Vahto) oli suomalainen pitäjänapulainen ja päiväkirjan pitäjä.[1][2]
Immenius kävi Turun katedraalikoulua ja pääsi ylioppilaaksi Turussa 1713. Hänet vihki papiksi Turussa maaliskuussa 1720 tuomiorovasti ja Turun väliaikaisen tuomiokapitulin esimies Jacobus Johannis Ritz (1656–1739) yhdessä 23 muun papiksi vihityn kanssa.[1][2]
Immenius oli Turun suomalaisen seurakunnan kanttorikoululaisena 1710–1713. Hän sai saarnaluvan isonvihan aikana vuonna 1714 Turun suomalaisen seurakunnan kirkkoherralta, professori Johannes Bernhardi Munsterilta ja toimi sitten saarna-apulaisena Turussa 1714–1717 sekä informaattorina Turun katedraalikoulussa 1716. Hänestä tuli Maskun pitäjänapulainen Vahdolla vuonna 1718 ja nimitys vahvistettiin 1722.[1][2]
Immenius piti päiväkirjaa isonvihan ajalta aina vuoteen 1735 saakka ja päiväkirja on julkaistu suomeksi käännettynä vuonna 2004.[3][4]
Immenius oli naimisissa vuodesta 1715 Maria Mattsdotter Hollon kanssa. Heidän poikiaan olivat Vahdon pitäjänapulaisena isänsä jälkeen ollut Johan Immenius (1717–1774) ja Eckerön kappalainen Isak Immenius (1731–1767). Immeniuksen veli oli Kalvolan kirkkoherra Sigfrid Immenius (1675–1756).[1]