Nykymaailmassa Jakobiittikapina (1715–1716):stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ihmisiä kohtaan. Alan asiantuntijoista suureen yleisöön Jakobiittikapina (1715–1716):n merkitystä ei voida aliarvioida. Vuosien varrella Jakobiittikapina (1715–1716) on ollut keskustelun, tutkimuksen ja analyysin kohteena useissa yhteyksissä, mikä heijastaa sen merkittävää vaikutusta yhteiskunnan eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme Jakobiittikapina (1715–1716):n eri puolia ja sen vaikutusta nykymaailmassa tutkimalla sen merkitystä, kehitystä ja sen vaikutuksia nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.
Jakobiittikapina (1715–1716) pyrki nostamaan valtaan James Stuartin pääasiassa skotlantilaisten jakobiittien tuella.
Kapinaa valmisteli Britannian maaperällä John Erskine, Marin jaarli.[1] Erskine oli vannonut uskollisuutta Yrjö I:lle ja noussut ulkoministeriksi, mutta hänen stuartilaiset sympatiansa paljastuivat, ja hän menetti virkansa. Hän palasi Skotlantiin sukunsa maille Braemariin, kutsui klaanien päälliköt metsästysretkelle ja kertoi siirtyneensä avoimesti Stuartien tukijaksi. Skotlantilaiset lähtivät hyvin mukaan, mutta Walesissa ja Devonissa hallitus esti kapinaan yhtymisen, eikä Pohjois-Englannissa saatu toivottua tukea.
Laiva toi James Stuartin Ranskasta Peterheadiin, mutta hänkään ei kyennyt valamaan intoa taistelijoihin. Hän piti vähän aikaa hovia Sconessa Pertshiressä, ja palasi Ranskaan vieden Erskinen mukanaan 4. helmikuuta 1716.
Toinen jakobiittikapina tapahtui vuonna 1745.