Nykymaailmassa Jean-Joseph Dessolles (henkilö, aihe, päivämäärä jne.) on tärkeä paikka yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä. Sen vaikutus ulottuu kaikille alueille kulttuurista politiikkaan, teknologian ja talouden kautta. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Jean-Joseph Dessolles:n vaikutuksia ja sitä, miten se on muokannut maailmaa, jossa elämme. Analysoimme eri näkökohtia, jotka tekevät Jean-Joseph Dessolles:stä kaikkia kiinnostavan aiheen sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Erilaisten näkökulmien ja tutkimusten kautta pyrimme ymmärtämään paremmin Jean-Joseph Dessolles:n merkitystä yhteiskunnassamme ja elämässämme.
Jean-Joseph Dessolles | |
---|---|
![]() |
|
Ranskan pääministeri | |
Monarkki | Ludvig XVIII |
Edeltäjä | Armand Emmanuel du Plessis de Richelieu |
Seuraaja | Élie Decazes |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 3. heinäkuuta 1767 Auch, Ranska |
Kuollut | 2. tammikuuta 1828 (60 vuotta) Saulx-les-Chartreux, Ranska |
Tiedot | |
Puolue | Doktrinaarit |
|
Jean-Joseph Paul Augustin Dessolles (3. heinäkuuta 1767 Auch – 2. marraskuuta 1828 Saulx-les-Chartreux)[1] oli ranskalainen kenraali ja poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1818–1819.
Dessolles osallistui upseerina Ranskan vallankumoussotiin ja yleni vuoteen 1797 mennessä prikaatinkenraaliksi ja 1799 divisioonankenraaliksi. Hän toimi vuonna 1799 kenraali Barthélemy Schérerin ja vuonna 1800 kenraali Jean Moreaun esikuntapäällikkönä. Hänellä oli merkittävä panos ranskalaisten voittoon päättyneessä Hohenlindenin taistelussa. Dessolles komensi vuonna 1808 divisioonaa Espanjan-sotaretkellä ja toimi vuonna 1810 Córdoban, Jaénin ja Sevillan kuvernöörinä. Napoleonin valtaan tyytymättömänä hän vetäytyi asepalveluksesta. Hän palasi vuonna 1812 toimimaan Venäjän-sotaretkellä kenraali Eugène de Beauharnaisin komentaman armeijakunnan esikuntapäällikkönä, mutta pyysi eron joukkojen edettyä Smolenskiin asti.[2]
Dessolles liittyi vuonna 1814 Napoleonin vastustajiin. Bourbon-restauraation myötä hänet korotettiin pääriksi ja nimitettiin Ranskan kansalliskaartien ylipäälliköksi. Päärien kamarissa hän kuului niin sanottuun perustuslailliseen oppositioon. Hän sai 1817 markiisin arvon. Hän toimi pää- ja ulkoministerinä joulukuusta 1818 marraskuuhun 1819.[2]