Jean Coulon de Thévenot

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Jean Coulon de Thévenot:n kiehtovaan maailmaan ja löytää kaiken, mitä tällä teemalla on meille tarjota. Sukellamme sen alkuperästä uusimpiin sovelluksiin yksityiskohtaiseen analyysiin, jonka avulla voimme ymmärtää Jean Coulon de Thévenot:n tärkeyden ja merkityksen nykyään. Opimme sen vaikutuksista eri alueilla sekä alan asiantuntijoiden mielipiteitä, jotka auttavat ymmärtämään sen vaikutusta paremmin. Valmistaudu tutkimaan mahdollisuuksien universumia ja rikastuttamaan tietojasi Jean Coulon de Thévenot:stä. Älä jää paitsi!

Jean Félicité Coulon de Thévenot (1754–1813)[1] oli ranskalainen pikakirjoitusjärjestelmän kehittäjä.

Jean Félicité Coulon syntyi Pariisissa 1754. Isänsä sukunimen lisäksi hän otti käyttöön äidiltään nimen Thévenot, ja nimeksi tuli Coulon de Thévenot. Coulon kiinnostui jo nuorena pikakirjoituksesta, ja tutkittuaan Tiron merkeistä kirjoitettuja ranskalaisia teoksia hän laati vuoden 1774 paikkeilla 5000 sanalyhennettä sisältäneen sanaston. Pari vuotta myöhemmin hän laati tavukirjoitusjärjestelmän, ja alkoi järjestää pikakirjoituskursseja ja myydä opetusvihkosia.[2]

Vuonna 1782 Coulon muutti järjestelmänsä pohjaksi yksittäisten äänteiden merkit. Vuonna 1786 järjestelmä sai lopullisen muotonsa, ja vuonna 1789 Coulon julkaisi siitä oppikirjan. Coulonin järjestelmässä kunkin tavun sisältämien äänteiden merkit yhdistyvät toisiinsa hyvin, mutta peräkkäiset tavut kirjoitetaan kukin toisistaan erilleen, mikä oli järjestelmän suurin heikkous. Kynän nostaminen kunkin tavun välillä hidastaa kirjoittamista, eikä järjestelmä pystynyt kilpailemaan muiden järjestelmien kanssa kirjoitusnopeudella.[3]

Coulonin kuoltua vuonna 1813 hänen tyttärensä jatkoi järjestelmän levittämistä ja julkaisi oppikirjoja.[4] Tyttären kuoltua (1869[4]) järjestelmä unohdettiin pian.[5]

Lähteet

  • Johnen, Christian: Allgemeine Geschichte der Kurzschrift. (4. painos) Berliini: H. Apitz, 1940. (saksaksi)
  • Melin, Olof Werling: Stenografiens historia, 2. osa. Tukholma: Nordiska Bokhandeln, 1929. (ruotsiksi)

Viitteet

  1. ↑ Johnen, s. 60.
  2. ↑ Melin, s. 347–348.
  3. ↑ Melin, s. 348–352.
  4. ↑ a b Melin, s. 349.
  5. ↑ Melin, s. 354.