Jhené Aiko

Nykymaailmassa Jhené Aiko on aihe, joka on saanut suurta merkitystä ja huomiota eri alueilla, olipa kyse sitten henkilökohtaisesta, sosiaalisesta, taloudellisesta tai poliittisesta alalla. Sen vaikutus on synnyttänyt erilaisia ​​mielipiteitä ja kantoja, mikä tekee siitä jatkuvan keskustelun aiheen. Lisäksi Jhené Aiko on herättänyt kiinnostuksen asiantuntijoissa ja asiantuntijoissa, jotka ovat omistaneet aikaa ja vaivaa sen tutkimiseen ja analysointiin. Tässä artikkelissa tutkimme Jhené Aiko:n esittämiä eri näkökohtia ymmärtääksemme sen tärkeyden ja merkityksen nykyään.

Jhené Aiko
Jhené Aiko, 2016.
Jhené Aiko, 2016.
Henkilötiedot
Syntynyt16. maaliskuuta 1988
Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat
Ammatti laulaja-lauluntekijä
Muusikko
Tyylilajit rap, popmusiikki, rhythm and blues, soul, alternative R&B, neo soul ja nykyaikainen R&BView and modify data on Wikidata
Levy-yhtiöt Def Jam Recordings, Epic Records ja The Ultimate GroupView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
www.jheneaiko.com ja jheneistakingatrip.com

Jhené Aiko Efuru Chilombo (s. 16. maaliskuuta 1988 Los Angeles, Kalifornia) on yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä.

Ura

Aiko sai levytyssopimuksen 12-vuotiaana, mutta 16-vuotiaana hän halusi purkaa sopimuksen, sillä hän halusi suorittaa koulunsa loppuun. Vuonna 2011 Aiko julkaisi itsenäisesti mixtapen Sailing Soul(s). Tämän jälkeen hän teki levytyssopimuksen Def Jam Recordings -levy-yhtiön kanssa. Virallinen debyyttialbumi Souled Out ilmestyi 8. syyskuuta 2014. Vuonna 2015 Aikolla oli kolme Grammy-palkintoehdokkuutta.

Aiko on tehnyt yhteistyötä muun muassa Chris Brownin, Draken, Big Seanin ja Commonin kanssa.

Elämä

Aiko syntyi Los Angelesissa vanhemmilleen Christina Yamamotolle ja Karamo Chilombolle. Hänellä on kolme isoveljeä, kolme isosiskoa ja yksi pikkusisko. Isoveli Miyagi kuoli vuonna 2012 aivosyöpään. Aikolla on kaksi lasta,[1] tytär Namiko Love Browner laulaja O'Ryanin kanssa, ja poika Noah Hasani laulajan Big Seanin kanssa.

Studioalbumit

  • Souled Out (2014)
  • Trip (2017)
  • Chilombo (2020)

Lähteet

Aiheesta muualla