Nykymaailmassa Johan Harmenberg on aihe, joka on noussut ajankohtaiseksi yhteiskunnan eri alueilla. Politiikasta populaarikulttuuriin Johan Harmenberg on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Sen vaikutukset ovat näkyneet akateemisissa keskusteluissa, poliittisissa keskusteluissa ja ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Tässä artikkelissa tutkimme Johan Harmenberg:n eri puolia ja sitä, kuinka se on muokannut ja muuttanut tapaamme elää, ajatella ja suhtautua ympäröivään maailmaan.
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Miesten miekkailu | |||
Maa: ![]() | |||
![]() | |||
![]() |
Moskova 1980 | kalpa | |
Maailmanmestaruuskilpailut | |||
![]() |
Buenos Aires 1977 | kalpa | |
![]() |
Buenos Aires 1977 | joukkuekalpa | |
![]() |
Melbourne 1979 | joukkuekalpa |
Johan Harmenberg (s. 8. syyskuuta 1954 Tukholma) on ruotsalainen kalpamiekkailija. Hän voitti urallaan neljä arvokisamitalia henkilökohtaisessa ja joukkuekalvassa.[1] Harmenberg valittiin vuonna 1997 juutalaisten urheilijoiden Hall of Fameen.[2] Hän on ammatiltaan lääkäri ja opiskeli kaksi vuotta Massachusetts Institute of Technologyssa.[3][4] Harmenbergin miekkailuseura on Tukholmalainen Föreningen för Fäktkonstens Främjande (FFF).[5]
Harmenbergia ei pidetä teknisesti erityisen taitavana miekkailijana, mutta yhdessä valmentajansa kanssa hän kehitti uuden miekkailutyylin, jonka avulla hän nousi yhdeksi 1970-luvun menestyneimmistä kalpamiekkailijoista. Harmenberg pyrki pakottamaan vastustajansa hyökkäämään hänen vahvimmille alueilleen ja rajoitti oman miekkailunsa muutamaan täydellisesti harjoiteltuun liikkeeseen. Hänen luomansa tekniikka on ollut keskeinen tekijä modernin kalpamiekkailun kehittymisessä[6].
Harmenberg on kirjoittanut teoksen Epee 2.0: the Birth of the New Fencing Paradigm kehittämästään miekkailutekniikasta sekä joukon miekkailuun liittyviä urheilulääketieteellisiä artikkeleita.[7]
1900: Ramón Fonst | 1904: Ramón Fonst | 1906: Georges de la Falaise | 1908: Gaston Alibert | 1912: Paul Anspach | 1920: Armand Massard | 1924: Charles Delporte | 1928: Lucien Gaudin | 1932: Giancarlo Cornaggia-Medici | 1936: Franco Riccardi | 1948: Luigi Cantone | 1952: Edoardo Mangiarotti | 1956: Carlo Pavesi | 1960: Giuseppe Delfino | 1964: Grigori Kriss | 1968: Győző Kulcsár | 1972: Csaba Fenyvesi | 1976: Alexander Pusch | 1980: Johan Harmenberg | 1984: Philippe Boisse | 1988: Arnd Schmitt | 1992: Éric Srecki | 1996: Aleksandr Beketov | 2000: Pavel Kolobkov | 2004: Marcel Fischer | 2008: Matteo Tagliariol | 2012: Rubén Limardo | 2016: Park Sang-young | 2020: Romain Cannone | 2024: Koki Kano |