Tässä artikkelissa tutkimme Johann Christian Daniel von Schreber:n kiehtovaa maailmaa analysoimalla sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan ja sen merkitystä jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Alkuperäistään tämän päivän vaikutuksiinsa Johann Christian Daniel von Schreber on ollut ratkaisevassa roolissa elävämme maailman muovaamisessa. Monitieteisen lähestymistavan avulla tarkastelemme sen vaikutuksia eri aloilla politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja teknologiaan. Samoin perehdymme Johann Christian Daniel von Schreber:n vähemmän tunnettuihin näkökohtiin ja paljastamme uusia näkökulmia, joiden avulla voimme paremmin ymmärtää sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Tällä matkalla pyrimme tarjoamaan lukijalle laajan ja rikastuttavan näkemyksen Johann Christian Daniel von Schreber:stä ja kutsumaan heitä pohtimaan sen roolia nykymaailmassa.
Johann Christian Daniel von Schreber | |
---|---|
![]() Johann Christian Daniel von Schreber. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 1739[1] Weißensee, Thüringen |
Kuollut | 1810 (70–71 vuotta)
[1] Erlangen |
Kansalaisuus | Saksa |
Koulutus ja ura | |
Tutkimusalue | luonnontiede |
|
Johann Christian Daniel von Schreber (17. tammikuuta 1739 Weißensee, Thüringen – 10. joulukuuta 1810 Erlangen) oli saksalainen luonnontieteilijä.[1] Hänen tärkein teoksensa oli nisäkkäitä käsittelevä, 1774 julkaistu Die Säugetiere in Abbildungen nach der Natur mit Beschreibungen. Hänet valittiin elinaikanaan muun muassa Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäseneksi.
Von Schreberin nimeämien kasvien tieteellisen nimen perässä käytetään nimen jälkeen liitettävää auktorilyhennettä Schreb..[2] Hän kuvasi tieteelle uusina lajeina erityisesti nisäkkäitä. Sen lisäksi hän kuvasi myös kasvi- ja hyönteislajeja. Tunnettuja nisäkäslajeja, jotka von Schreber kuvasi ensimmäisenä ovat esimerkiksi: minkki, norppa, skunkki eli haisunäätä, amerikansaukko, metsämyyrä, isolepakko, husaarimarakatti, metsäkissa, gepardi, amerikanilves, servaali, onsilla ja karakali.
Von Schreberin kunniaksi on nimetty ainakin seinäsammal (Pleurozium schreberi).[3]