Johann Friedrich Gmelin

Nykyään Johann Friedrich Gmelin on erittäin ajankohtainen aihe, joka koskee meitä kaikkia, olimmepa tietoisia siitä tai emme. Kun maailma siirtyy kohti yhä epävarmempaa tulevaisuutta, Johann Friedrich Gmelin:stä tulee keskeinen osa elämäämme, ja se vaikuttaa tapaan, jolla olemme vuorovaikutuksessa ympäristömme, muiden ihmisten ja jopa itsemme kanssa. Siksi on tarpeen syventyä Johann Friedrich Gmelin:n tietoon ja ymmärrykseen, jotta voimme kohdata muuttuvassa maailmassa esiin tulevat haasteet. Tässä artikkelissa perehdymme Johann Friedrich Gmelin:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen vaikutuksia, sovelluksia ja seurauksia elämäämme.

Johann Friedrich Gmelin
Johann Friedrich Gmelin.
Johann Friedrich Gmelin.
Henkilötiedot
Syntynyt8. elokuuta 1748[1]
Tübingen
Kuollut1. marraskuuta 1804 (56 vuotta)[1]
Göttingen
Kansalaisuus Saksa
Arvonimiprofessori
Koulutus ja ura
Tutkinnot Tübingenin yliopisto
Väitöstyön ohjaaja Philipp Friedrich Gmelin ja Ferdinand Christoph Oetinger
Oppilaat Wilhelm August Lampadius, Vasiliy Mikhailovich Severgin (käännä suomeksi), Friedrich Stromeyer ja Georg Friedrich Hildebrandt
Tutkimusalue kemia, kasvitiede ja mineralogia

Johann Friedrich Gmelin (8. elokuuta 1748 Tübingen – 1. marraskuuta 1804 Göttingen)[1] oli saksalainen luonnontieteilijä, lääkäri sekä kasvi- ja hyönteistutkija. Hän valmistui lääketieteen tohtoriksi Tübingenin yliopistosta vuonna 1769.

Hän teki opintomatkan Hollantiin, Englantiin ja Itävaltaan. Vuonna 1772 hän otti vastaan Tübingenin yliopiston lääketieteen professuurin ja vuonna 1775 lääketieteen ja kemian professuurin Göttingenin yliopistossa. Vuonna 1778 kasvitieteen ja mineralogian oppituolit tulivat hänelle.

Vuonna 1788 hän julkaisi Linnén Systema Naturaesta sen 13. painoksen monin korjauksin ja muutoksin.

Johann Friedrich Gmelinin isä Philipp Friedrich Gmelin (1721–1768) oli taiteilija, kasvitieteilijä ja kemisti. Myös hänen poikansa Leopold Gmelin (1788–1853) oli kemisti.

Johann Friedrich Gmelin kuvasi tieteelle lukuisia hyönteisiä, kasveja ja myös lintuja, muun muassa kyhmyjoutsenen, amerikanhaapanan, käärmekotkan, kääpiökotkan, keltajalkaviklon, kesykyyhkyn, harmaapäätikan, isokirvisen, harmaakurkkurastaan, mustaotsalepinkäisen, kirjosiipikäpylinnun, valkokurkkusirkun.

Teoksia

  • Gmelin, J. F. & Blumenbach 1806-11: Allgemeine Geschichte der thierischen und mineralischen Gifte. Knick & Müller, Erfurt.
  • Gmelin, J. F. 1803-06: Allgemeine Geschichte der Pflanzengifte. Raspe, Nürnberg; Erfurt.
  • Gmelin, J. F. 1803: Химическия основания ремёсл и заводов. Sankt Petersburg.
  • Gmelin, J. F. 1797-99: Geschichte der Chemie. Rosenbusch, Göttingen.
  • Gmelin, J. F. 1795/96: Apparatus medicaminum. Dieterich, Göttingen.
  • Gmelin, J. F. 1795: Chemische Grundsätze der Gewerbkunde. Ritscher, Hannover.
  • Gmelin, J. F. 1792: Grundriss der Pharmacie, zum Gebrauche bei seinen Vorlesungen. Dieterich, Göttingen.
  • Gmelin, J. F. 1790: Grundriß der Mineralogie. Dieterich, Göttingen.
  • Gmelin, J. F. 1789-1804: Grundris der allgemeinen Chemie zum Gebrauch bei Vorlesungen. Vandenhoek & Ruprecht, Göttingen.
  • Gmelin, J. F. 1786: Chemische Grundsätze der Probir- und Schmelzkunst. Gebauer, Halle.
  • Gmelin, J. F. 1784-92: Über die neueren Entdeckungen in der Lehre von der Luft. Pauli, Berlin.
  • Gmelin, J. F. 1783: Beyträge zur Geschichte des teutschen Bergbaues, vornehmlich aus den mittlern und spätern Jahrhunderten unserer Zeitrechnung. Gebauer, Halle.
  • Gmelin, J. F. 1780: Einleitung in die Mineralogie. Raspe, Nürnberg.
  • Gmelin, J. F. 1779: Abhandlung von den Arten des Unkrauts auf den Aeckern in Schwaben und dessen Benutzung in der Haushaltung und Arzneykunst. Donatius, Lübeck.
  • Gmelin, J. F. 1777: Geschichte der mineralogischen Gifte. Raspe, Nürnberg.
  • Gmelin, J. F. 1777: Allgemeine Geschichte der Pflanzengifte. Raspe, Nürnberg.
  • Gmelin, J. F. 1776/77: Allgemeine Geschichte der Gifte. Weygand, Leipzig.
  • Gmelin, J. F. 1775: Abhandlung von den giftigen Gewächsen, welche in Teutschland und vornemlich in Schwaben wild wachsen. Stettin, Ulm.
  • Gmelin, J. F. 1775: Enumeratio stirpium agro Tubingensi indigenarum. Sigmund, Tübingen.
  • Gmelin, J. F. 1772-78: Onomatologia botanica completa. Frankfurt; Leipzig.

Lähteet

  1. ↑ a b c Johann Friedrich Gmelin, (1748-1804) (Bnf Data. Viitattu 4.10.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla