Johann von Lamont

Tässä artikkelissa Johann von Lamont:tä tarkastellaan eri näkökulmista, ja tavoitteena on tarjota kattava ja täydellinen näkemys tästä aiheesta/nimikkeestä/henkilöstä. Sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen merkitykseen nykyään tutkitaan useita näkökohtia, joiden avulla lukija voi syventyä sen tutkimukseen yksityiskohtaisesti. Tilastotietoja, analyyseja, asiantuntijalausuntoja ja todistuksia Johann von Lamont:een osallistuvilta henkilöiltä esitetään tarkoituksena tarjota laaja ja rikastuttava näkemys, joka edistää syvällistä ymmärrystä tästä aiheesta/nimikkeestä/henkilöstä. Tässä artikkelissa pohdimme sen merkitystä eri yhteyksissä ja ehdotamme mahdollisia ratkaisuja, haasteita ja mahdollisuuksia, joita Johann von Lamont tällä hetkellä tarjoaa.

Johann von Lamont 1856.

Johann von Lamont (1805–1879) oli saksalainen tähtitieteilijä ja fyysikko, syntyisin Skotlannista. Hän tuli 1835 Münchenin lähellä sijaitsevan Bogenhausenin observatorion johtajaksi, ja hän oli virassa lopun ikäänsä. Hän oli vuodesta 1852 Münchenin yliopiston professori.[1]

Lamontin pääansio on maamagnetismin alalla; hän huomasi 1845 selvän jakson magneettineulan häiriöissä, ja 1851 hän määritteli jakson pituudeksi tarkemmin 10 ⅓ vuotta. Tähtitieteessä Lamont aluksi etsi etupäässä Saturnuksen ja Uranuksen kuita rata- ja massamääräyksiä varten sekä tähtisumuja ja tähtiryhmiä. Hän johti Bogenhausenin zoonihavaintoja, joiden tuloksena syntyi 12 tähtiluetteloa (1864–1874). Ne sisältävät kaikkiaan 34 000 tähteä. Tähden läpikulkua seurattaessa Lamont käytti vuodesta 1850 alkaen, ensimmäisenä Euroopassa, kronografirekisteröintiä.

Lähteet

  1. ↑ Lamont, Johann von, Tietosanakirja. Osa 5, palsta 502. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1913

Aiheesta muualla