Tämän päivän yhteiskunnassa Josef Harpe:stä on tullut ajankohtainen aihe, jota on syytä syventää ja analysoida. Josef Harpe on herättänyt kiinnostuksen eri alojen asiantuntijoissa ja ihmisissä syntyhetkestä tämän päivän vaikutuksiin. Tämä artikkeli pyrkii tutkimaan Josef Harpe:n eri puolia sen taloudellisista vaikutuksista sen vaikutukseen populaarikulttuuriin. Näillä linjoilla tarkastellaan erilaisia näkökulmia, jotka auttavat meitä ymmärtämään paremmin Josef Harpe:n roolia jokapäiväisessä elämässämme. Samoin käsitellään Josef Harpe:n ympärillä pyöriviä kiistoja ja keskusteluja tavoitteenaan rikastaa lukijoiden tietämystä ja luoda kriittistä pohdintaa tästä aiheesta.
Josef Harpe | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 21. syyskuuta 1887![]() |
Kuollut | 14. maaliskuuta 1968 (80 vuotta)![]() |
Sotilashenkilö | |
Palvelusmaa(t) |
![]() ![]() ![]() |
Palvelusvuodet | 1909–1945 |
Komentajuudet |
9. armeija 12. panssaridivisioona XXXXI panssariarmeijakunta |
Taistelut ja sodat | |
Sotilasarvo | Generaloberst |
Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi tammenlehvin ja miekoin |
|
Josef Harpe (21. syyskuuta 1887 Buer, Saksa – 14. maaliskuuta 1968 Nürnberg, Länsi-Saksa) oli saksalainen kenraalieversti, joka palveli ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Hän sai rautaristin ritariristin tammenlehvin ja miekoin. Rautaristin ritariristiä ja sen korkea-arvoisempia versioita jaetaan erityisen rohkeuden tunnustamisesta taistelukentällä tai loistavasta johtajuudesta.
Harpe syntyi Buerissa (joka on nykyään osa Gelsenkircheniä) ja kuoli Nürnbergissä.
Harpe liittyi Preussin kuningaskunnan armeijaan 28. syyskuuta 1909 kadettina ja siirrettiin 56. jalkaväkirykmenttiin vuonna 1911. Harpe ylennettiin luutnantiksi 20. maaliskuuta ja osallistui tässä rykmentissä ensimmäiseen maailmansotaan. Sodan loppuun mennessä hän oli komppanian päällikkö.[1]
Sodan jälkeen Harpe jäi armeijaan. Vuonna 1931, salanimellä Direktor Hacker, hän oli johtavassa asemassa salaisessa saksalais-venäläisessä panssarivaunukoulussa (Organisatio Kama) Kazanissa, Neuvostoliitossa. Hänet ylennettiin everstiluutnantiksi 1. elokuuta 1934 ja tuli 3. panssarirykmentin komentajaksi 15. lokakuuta 1935. Hänet siirrettiin 1. panssariprikaatin johtoon 1. elokuuta 1939. Vuonna 1940, Harpe otti panssarisotakoulu Wünsdorfin johtoonsa seitsemäksi kuukaudeksi. Tämän jälkeen hän palveli itärintamalla 17. tammikuuta 1945 asti, minkä jälkeen hän siirtyi länsirintamalle. Siellä hän komensi Saksan 5. panssariarmeijaa, kunnes hän joutui sotavangiksi 17. huhtikuuta 1945. Hänet vapautettiin sotavankeudesta 14. huhtikuuta 1948.[2]
Rautaristin ritariristi tammenlehvin ja miekoin