Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Josephus:n kiehtovaan maailmaan. Selvitämme sen alkuperää, sen vaikutuksia tämän päivän yhteiskuntaan ja sen merkitystä eri alueilla. Opimme sen historiasta, sen erityispiirteistä ja mahdollisista tulevaisuuden ennusteista. Josephus on erittäin kiinnostava aihe ja antaa meille mahdollisuuden syventää sen luontoa ymmärtääksemme paremmin sen vaikutusta ympäristöömme. Liity kanssamme tälle Josephus:n löytämisen ja oppimisen matkalle.
Josephus | |
---|---|
יוסף בן מתתיהו | |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | noin 37 Jerusalem |
Kuollut | noin 100 Rooma |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Tuotannon kieli | muinaiskreikka |
Aikakausi | antiikki |
Tyylilajit | historia |
Pääteokset | Juutalaissodan historia |
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Josephus[1] (lat.; usein muodossa Josefus,[2] joskus myös Josefos, m.kreik. Ιώσηπος, Iōsēpos), syntyjään Josef ben Mathitjahu (hepr. יוסף בן מתתיהו, Joosef Matteuksenpoika), koko roomalaiselta nimeltään Titus Flavius Josephus (noin 37 Jerusalem – noin 100 Rooma[3]), oli juutalainen historioitsija, joka kirjoitti erityisesti juutalaisten vaiheista.
Josephus oli papillista ja kuninkaallista sukua. Hän selviytyi ensimmäisestä juutalaissodasta vuosina 66–73 antauduttuaan Jotapatan piirityksen jälkeen ja siirryttyään roomalaisten puolelle. Hän asettui Roomaan. Hän sai Rooman valtakunnan kansalaisuuden ja nautti suosiota Vespasianuksen, Tituksen ja Domitianuksen hoveissa. Jerusalemin piirityksessä vuonna 70 Josephus oli Tituksen mukana piirittämässä Jerusalemia ja kehotti usein juutalaiskapinallisia antautumaan.
Juutalaiset ovat suhtautuneet Josephukseen kaksijakoisesti. Toisaalta hän oli tärkeä juutalaisen uskon puolestapuhuja valtaapitäville roomalaisille, erityisesti Jerusalemin tuhon jälkeen. Hänen teoksensa ovat tärkeitä aikansa historiallisia lähteitä. Toisaalta häntä pidetään maanpetturina, koska hän jätti asemansa kapinajohtajana ja liittyi roomalaisiin. Näin hänen teoksiaan voidaan pitää puolueellisina ja roomalaisia suosivina.
Myöhemmällä iällä Josephus palasi juutalaisille juurilleen.
Josephus kirjoitti enimmäkseen kreikaksi. Hänen teoksensa ovat:
Josephus kirjoitti ensimmäisestä juutalaisten ja roomalaisten välisestä sodasta arameaksi kohderyhmänä Mesopotamian juutalainen yhteisö. Sen jälkeen hän kirjoitti kreikaksi laajemmasta ajanjaksosta – makkabealaisista Jerusalemin tuhoon. Tämä teos, Juutalaissodan historia, valmistui noin vuonna 75–79. Suuri osa kirjasta perustuu hänen omaan elämäänsä, paljolti hänen omiin hallinnollisiin ja sotilaallisiin kokemuksiinsa. Teos on tärkeimpiä Jeesuksen ajan Palestiinan poliittisten olojen historiallisia lähteitä.
Juutalaisten muinaisajat on juutalaisen kansan historia maailman luomisesta juutalaissotaan 60-luvun lopulle jaa. Se sisältää myös omaelämäkerrallisen liitteen, jossa Josephus puolustaa toimintaansa sodan loppupuolella. Hänen selontekonsa on samansuuntainen Vanhan testamentin kanssa, mutta ei täsmälleen samanlainen.
Apionia vastaan on juutalaisen uskon ja filosofian puolustus, joka tähdentää juutalaisuuden ikivanhoja juuria verrattuna paljon nuorempiin kreikkalaisiin traditioihin. Se hyökkää myös Apionin antiseemiläisiä näkemyksiä ja Manethon luomia myyttejä vastaan.