Jovan Ristić

Tässä artikkelissa Jovan Ristić:stä syvennymme aiheeseen, joka on herättänyt monien ihmisten kiinnostuksen ajan myötä. Jovan Ristić on aihe, josta on keskusteltu, tutkittu ja pohdittu, ja on välttämätöntä ymmärtää sen vaikutus yhteiskuntaamme. Vuosien varrella Jovan Ristić on tuonut esiin erilaisia ​​mielipiteitä ja näkemyksiä, mikä on synnyttänyt rikasta ideoiden ja näkökulmien vaihtoa. Tässä artikkelissa tutkimme Jovan Ristić:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Toivomme, että tämä luku on rikastuttavaa ja antaa meille mahdollisuuden laajentaa tietoamme Jovan Ristić:stä.

Jovan Ristić 1904.

Jovan Ristić (serb. Јован Ристић; 16. tammikuuta (J: 4. tammikuuta) 1831 Kragujevac – 4. syyskuuta (J: 23. elokuuta) 1899 Belgrad)[1] oli serbialainen valtiomies. Hän vaikutti kansalliskokouksen sihteerinä huomattavasti Obrenovićien kutsumiseen takaisin 1858. Ollessaan lähettiläänä Konstantinopolissa Ristić sai aikaan, että turkkilaiset sotajoukot lähtivät Belgradista ja muista Serbian linnoituksista. Hän oli useaan otteeseen pääministerinä, viimeksi 1887. Hän oli holhoojahallituksen jäsen 1868–1872 ja 1889–1893 ja Serbian edustaja 1878 Berliinin kongressissa. Hän julkaisi Serbian historiaa ja kirjallisuutta käsitteleviä teoksia saksaksi ja serbiaksi.[2]

Teokset

  • Kurze Charakteristik des geistigen und sittlichen Zustandes von Serbien (1851)
  • Die neuere Litteratur der Serben (1852).

Lähteet

  1. ↑ https://www.sanu.ac.rs/clan/ristic-jovan-2/
  2. ↑ Ristić, Jovan Tietosanakirja. Osa 9, palsta 79–80. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917

Aiheesta muualla