Tässä yhteydessä haluamme käsitellä aihetta Juan Carlos Onganía, joka on epäilemättä erittäin tärkeä aihe tänään. Juan Carlos Onganía on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua useilla aloilla, niin akateemisesta, tieteellisestä, poliittisesta kuin yhteiskunnallisestakin. Kautta historian Juan Carlos Onganía:llä on ollut keskeinen rooli ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta, ja se on vaikuttanut suoraan ja epäsuorasti koko yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Juan Carlos Onganía:een ja analysoimme sen vaikutusta, kehitystä ja merkitystä eri yhteyksissä. Epäilemättä Juan Carlos Onganía on jännittävä ja monimutkainen aihe, joka ansaitsee lähestymisen eri näkökulmista ymmärtääkseen sen tärkeyden ja vaikutuksen nykymaailmassa.
Juan Carlos Onganía | |
---|---|
Juan Carlos Onganía vuosien 1966–1971 välillä. |
|
Argentiinan presidentti | |
1966–1970
|
|
Edeltäjä | Arturo Umberto Illia |
Seuraaja | Roberto M. Levingston |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 17. maaliskuuta 1914 |
Kuollut | 8. kesäkuuta 1995 (ikä 81) |
Ammatti | sotilas |
Tiedot | |
![]() Nimikirjoitus |
|
|
Juan Carlos Onganía (1914–1995) oli argentiinalainen kenraali ja poliitikko. Hän toimi maansa presidenttinä vuodesta 1966 vuoteen 1970.[1]
Onganía oli puolustusvoimien komentaja vuodesta 1962, ja auttoi estämään presidentti Arturo Umberto Illiaa vastaan suunnatun sotilasvallankaappauksen. Myöhemmin hän menetti uskonsa järjestelmän toimivuuteen ja kaappasi itse vallan. Hän pyrki elvyttämään taloutta ja toimi siinä autoritäärisesti, lakkautti puolueet ja hajotti kongressin, ottaen sekä lainsäädäntö- että toimeenpanovallan itselleen. Hän yritti riistää myös yliopistoilta niiden autonomian, ja lähetti mellakkapoliisit vastustelevien sopiskelijoiden ja professorien kimppuun. Opiskelijamellakat eskaloituivat ja johtivat lopulta Onganían omaan syrjäyttämiseen. Hänen tilalleen tuli sotilasjuntta.[1]
Onganían suunnitelma Argentiinan vallankumouksesta piti sisällään kolme vaihetta: taloudellinen, hallinnollinen ja poliittinen. Taloudellisessa osassa hän onnistui aloittamaan tai lopettamaan joukon merkittäviä hankkeita, kuten Argentiinan ensimmäisen ydinvoimalan rakentamisen ja pääkaupungin liikennejärjestelyiden parantamisen.[2]