Juhani Aaltonen
Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Juhani Aaltonen:n käsitettä ja sen vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Kautta historian Juhani Aaltonen on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmisten elämässä, ja se on vaikuttanut kaikkeen kulttuurista talouteen. Kattavan analyysin avulla tutkimme, miten Juhani Aaltonen on kehittynyt ajan myötä ja mikä sen vaikutus on ollut eri alueilla. Lisäksi käsittelemme Juhani Aaltonen:n ympärillä pyöriviä kiistoja ja keskusteluja sekä mahdollisia ratkaisuja tai vaihtoehtoja, joita ehdotetaan sen vaikutusten käsittelemiseksi. Alkuperäistään nykypäivään Juhani Aaltonen on jättänyt lähtemättömän jäljen yhteiskuntaan, ja tässä artikkelissa tutkimme sen seurauksia ja seurauksia nykymaailmassamme.
| Juhani Aaltonen | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. joulukuuta 1935 Kouvola, Suomi |
| Ammatti | muusikko |
| Muusikko | |
| Aktiivisena | 1950-luku– |
| Tyylilajit | jazz |
| Soittimet | huilu, sopraanosaksofoni, alttosaksofoni, tenorisaksofoni |
| Yhtyeet |
UMO Jazz Orchestra Tasavallan Presidentti |
|
|
|
Juhani Antero ”Junnu” Aaltonen (s. 12. joulukuuta 1935 Kouvola)[1] on suomalainen jazzmuusikko. Hän on suomalaisen jazzmusiikin yksi merkittävimmistä tenorisaksofonisteista ja huilisteista.
Aaltonen on UMO Jazz Orchestran ja Tasavallan Presidentti -yhtyeen perustajajäseniä.[1] Aaltonen on 1960-luvulta alkaen soittanut useissa yhtyeissä muun muassa Edward Vesalan ja Heikki Sarmannon kanssa.[2] Hän on työskennellyt myös ulkomaisten muusikoiden, kuten Arild Andersenin, Reggie Workmanin ja Andrew Cyrillen kanssa.[2]
Aaltonen sijoittui Gramexin studiomuusikkojen listalle sijalle 13.[3]
Tuotantoa
- Nana (1970, Edward Vesalan kanssa)
- Etiquette (1974)
- Strings (1976, Otto Donnerin kanssa)
- Shimri (1979, Arild Andersenin kanssa)
- Springbird (1979)
- Prana (1981)
- Suomi (1983, Sarmannon ja Helsingin filharmonisen orkesterin kanssa)
- Déja Vu (2000)
- Mother Tongue (2003, Juhani Aaltonen trio)
- Illusions of a Ballad (2006, Juhani Aaltonen trio)
- Conclusions (2009, Juhani Aaltonen Quartet)
Palkinnot
Aaltonen on saanut musiikillisista ansioistaan lukuisia palkintoja:
- Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinto (1968)[2][4]
- Valtion 15-vuotinen taiteilija-apuraha (1986)[2]
- Vantaan kulttuuripalkinto (1987)[5][1]
- Säveltaiteen valtionpalkinto (2009)[2]
- Jazz-Emma (2004)
- Golden Gospel (2012)
Lähteet
- Suomi-Fakta. WSOY, 2002.
- Discogs: Juhani Aaltonen
Viitteet
- ↑ a b c Kuka kukin on 2011, s. 21–22. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-12471-2-8
- ↑ a b c d e Säveltaiteen valtionpalkinnot Junnu Aaltoselle ja Kalevi Kiviniemelle 11.3.2009. Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 5.11.2014. Viitattu 19.5.2014.
- ↑ 40-vuotias Gramex selvitti sata ahkerinta levyttäjää (Studiotyön sankarit) 2007. Gramex. Viitattu 12.12.2015.
- ↑ Kotimaan toiminta: Valtakunnalliset Jazzpäivät ja Yrjö-palkinto Jazz Finland. Jazzliitto. Viitattu 30.7.2018.
- ↑ Vantaan kulttuuripalkinto Vantaan kaupunki, vantaa.fi. Viitattu 2.7.2016.
Kirjallisuutta
- Luntiala, Hannu: Jazzia Jumalan armosta – Juhani Aaltosen tarina. Aviador, 2017. ISBN 9789527063316
Aiheesta muualla
- Juhani Aaltosen sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Ylen Elävä arkisto: Junnu Aaltonen puhuu (1971)
| Studioalbumit | |
|---|---|
| Livealbumit | |
| Kokoelmat | Classics |
| EP:t | Six |
| Singlet |
|
| DVD:t | Six + Live! |
| Katso myös | Diskografia |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Muut | |
