Nykypäivän globalisoituneessa maailmassa Jumalan moukari:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe eri toimialoilla ja yhteiskunnissa. Koska sen vaikutus talouteen, politiikkaan, kulttuuriin ja jopa ihmisten jokapäiväiseen elämään, Jumalan moukari on saavuttanut merkittävän merkityksen maailmanlaajuisesti. Ajan myötä Jumalan moukari on edelleen keskustelun ja analyysin aiheena, mikä luo sekä mahdollisuuksia että haasteita sen tutkimiseen ja ymmärtämiseen osallistuville. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Jumalan moukari:een, sen vaikutukseen eri alueilla ja miten sen kehitys on merkinnyt ennen ja jälkeen nykyhistoriassa.
Jumalan moukari | |
---|---|
The Hammer of God | |
![]() |
|
Alkuperäisteos | |
Kirjailija | Arthur C. Clarke |
Kansitaiteilija | Stephen Youll |
Kieli | Englanti |
Genre | tieteiskirjallisuus |
Kustantaja | Victor Gollancz Ltd |
Julkaistu | 1993 |
Ulkoasu | sidottu |
Sivumäärä | 226 |
ISBN | 0-553-09557-9 |
Suomennos | |
Suomentaja | Matti Rosvall |
Kansitaiteilija | Jukka Murtosaari |
Kustantaja | Jalava |
Julkaistu | 2010 |
Ulkoasu | sidottu |
Sivumäärä | 163 |
ISBN | 978-951-887-429-7 |
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
Jumalan moukari on Arthur C. Clarken vuonna 1993 ilmestynyt tieteisromaani. Teos ilmestyi suomeksi vuonna 2010 Jalavan Saturnus SciFi -sarjassa Matti Rosvallin suomentamana.[1] Teos perustuu Clarken Time-lehdessä 1992 julkaistuun novelliin, jolla hän halusi varoittaa asteroidien uhasta ihmiskunnalle[2]. Teoksessa 2100-luvulla asteroidin maahansyöksy uhkaa maapalloa. Retkikunta lähetetään siirtämään asteroidi uudelle radalle, mutta suunnitelman vaarantavat uskonnolliset fundamentalistit, joiden mielestä ihmiskunnan tulee tuhoutua.[3]
Vuonna 1998 ilmestynyt katastrofielokuva Deep Impact perustuu löyhästi Jumalan moukariin. Lopullinen elokuva poikkesi romaanin juonesta siinä määrin, ettei Clarken nimeä mainittu tekijätiedoissa, vaikka hän saikin asiaankuuluvan maksun. Clarke kommentoi myöhemmin ”itkeneensä katkerasti koko matkan pankkiin”.[4]
Suomennoksen Tähtivaeltaja-lehdessä arvostelleen Toni Jerrmanin mielestä romaani ei lisää kaunokirjallisesti pinnalliseen novelliin mitään oleellista. Kerronta on köyhää. Tiede-esitelmien ohessa Clarke selostaa kuivakkaasti mielipiteitään tai väheksyy itseään ärsyttäviä aiheita antamatta perusteluja. Inhimillisiä henkilöhahmoja ei ole, eikä aineksiltaan sekalaisessa teoksessa ole yhtenäistä juonta tai jännitettä. Käännös ja tekstitoimitus on tehty huolimattomasti ja kansikuva ja typografia ovat onnettomia.[2]
Helsingin Sanomien arvostelussa Vesa Sisättö pitää romaania miellyttävän nostalgisena muistutuksena ajasta, jolloin tieteiskirjallisuus oli ”seikkailullista, viatonta ja parhaimmillaan täynnä huimia, ihmeen tuntua herättäviä kohtauksia, jotka silti nojautuivat tieteeseen.” Toisaalta henkilöt ovat epäkiinnostavia ja Clarken yritykset uudistua ”hieman rankempaan suuntaan” ovat vaivaannuttavia. Myös uskonnollisen fundamentalismin käsittely jää pinnalliseksi. Sisättö arvelee suomennoksen löytävän yleisönsä ennen kaikkea ”suurten ikäluokkien scififaneista, jotka eivät lue englanniksi ja jotka ehkä vierastavat uuden scifin kokeellisuutta.”[5]