Juri Bilonoh

Tässä artikkelissa aiomme tutkia Juri Bilonoh:tä, joka on nykyään erittäin tärkeä aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla. Juri Bilonoh on konsepti, joka on ollut viime vuosina keskustelun ja analyysin kohteena, ja sen vaikutus yhteiskuntaan on ollut merkittävä. Ilmestymisestään lähtien Juri Bilonoh on synnyttänyt ristiriitaisia ​​mielipiteitä ja ollut pohdinnan lähde alan asiantuntijoille ja tutkijoille. Tässä artikkelissa tarkastelemme perusteellisesti Juri Bilonoh:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen kehitykseen ajan mittaan ja käsittelemme myös sen vaikutuksia ja vaikutusta vastaavalla alalla.

Mitalit
Maa:  Ukraina
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
      Hylätty Ateena 2004 kuulantyöntö
MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Pariisi 2003 kuulantyöntö
Sisäratojen MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Pariisi 1997 kuulantyöntö
Pronssia Pronssia Maebashi 1999 kuulantyöntö
Pronssia Pronssia Birmingham 2003 kuulantyöntö
EM-kilpailut
Kultaa Kultaa München 2002 kuulantyöntö
Pronssia Pronssia Budapest 1998 kuulantyöntö

Juri Hryhorovytš Bilonoh (ukr. Юрій Григорович Білоног, s. 9. maaliskuuta 1974 Bilopillja, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto[1]) on ukrainalainen kuulantyöntäjä. Hän on kaksi metriä pitkä ja painaa 130 kilogrammaa.[2]

Vuonna 1992 Bilonoh voitti Soulissa nuorten maailmanmestaruuden tuloksella 18,46. Barcelonan sisäratojen MM-kilpailuissa 1995 hän oli viides. Sekä 1995 että 1997 hän voitti kultamitalin universiadeissa ja vuonna 1997 Pariisin MM-hallikisoissa maailmanmestaruuden tuloksella 21,02. Saman vuoden Ateenan MM-kilpailuissa hän sijoittui neljänneksi. 1998 Budapestin EM-kisoista ja 1999 Maebashin MM-hallikisoissa hän saavutti pronssia. Sevillan MM-kilpailuissa 1999 ja Sydneyn olympialaisissa 2000 hän oli viides.[2]

2001 Bilonoh saavutti hopeaa universiadeissa.[3] Lissabonin sisäratojen MM-kilpailuissa hän oli kahdeksas ja Edmontonin ulkoratojen MM-kisoissa kuudes. 2002 EM-kisoissa Münchenissä hän voitti uransa toisen aikuisten arvokisakultamitalin tuloksella 21,37. Vuonna 2003 hän saavutti pronssia sekä Birminghamin MM-hallikisoista (21,13) että myöhemmin Pariisin ulkoratojen MM-kisoista (21,10). Budapestin sisäratojen MM-kilpailuissa 2004 hän oli kahdeksas.

Ateenan olympialaisissa vuonna 2004 Bilonoh voitti alun perin kultamitalin tuloksella 21,16 m. Kilpailussa Adam Nelson työnsi ensimmäisellään 21,16 m ja Bilonoh kahdella ensimmäisellään 21,15 m. Nelson johti kilpailua viimeiselle kierrokselle asti jolloin Bilonoh työnsi 21,16 m ja voitti kilpailun pidemmällä toiseksi parhaalla työnnöllään. Nelson ei ensimmäisen kierroksen jälkeen saanut lainkaan tulosta.[4] Vuonna 2012 Kansainvälinen olympiakomitea tutki uudestaan Bilonohin Ateenan olympialaisissa antamat dopingnäytteet. Näytteissä oli merkkejä dopingin käytöstä ja hän menetti olympiavoittonsa.[5][6] Hän sai kahden vuoden kilpailukiellon, joka päättyi 26. maaliskuuta 2015 ja hänen tuloksensa aikaväliltä 18. elokuuta 2004 – 17. elokuuta 2006 hylättiin takautuvasti.[7]

Helsingin MM-kilpailuissa 2005 Bilonoh sijoittui alun perin neljänneksi ja Göteborgin EM-kilpailuissa 2006 kuudenneksi. Pekingin olympialaisissa 2008 hän sijoittui kuudenneksi.[2]

Ukrainan mestaruuden Bilonoh on voittanut kuulantyönnössä vuosina 2001, 2003, 2005 ja 2006 sekä kiekonheitossa vuosina 1999, 2001, 2003 ja 2006.[8]

Lähteet

  1. ↑ Yuriy Bilonoh sports-reference.com. Arkistoitu 25.9.2009. Viitattu 11.10.2009. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Juri Bilonoh Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi)
  3. ↑ Athletics Universiade Men: Shot Put sports123.com. Viitattu 11.10.2009. (englanniksi)
  4. ↑ Men’s SHOT PUT FINAL Report 18.8.2004. IAAF. Viitattu 6.12.2012. (englanniksi)
  5. ↑ IOC disqualifies four medallists from Athens 2004 following further analysis of stored samples 5.12.2012. KOK. Viitattu 6.12.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Neljältä olympiamitalistilta vietiin mitali mtv3.fi. 5.12.2012. MTV3.fi. Viitattu 6.12.2012.
  7. ↑ List of athletes currently serving a period of ineligibility as a result of an anti-doping rule violation under IAAF Rules (PDF) 28.5.2013. IAAF. Viitattu 18.6.2013. (englanniksi)
  8. ↑ http://www.gbrathletics.com/nc/ukr.htm