Juudan kuningaskunta

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Juudan kuningaskunta, joka on ollut suuren kiinnostuksen ja keskustelun aiheena viime vuosikymmeninä. Juudan kuningaskunta on kiinnittänyt tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön huomion vaikutuksensa ansiosta nyky-yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Tämän artikkelin aikana Juudan kuningaskunta:tä analysoidaan perusteellisesti ja tutkitaan sen alkuperää, kehitystä, seurauksia ja mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita. Tarkastellaan erilaisia ​​näkökulmia, teorioita ja tutkimuksia, jotka valaisevat tätä ilmiötä ja antavat lukijalle mahdollisuuden saada kattava ja kriittinen käsitys Juudan kuningaskunta:stä. Tämän aiheen yksityiskohtaisen tarkastelun avulla pyrimme edistämään pohdintaa ja vuoropuhelua Juudan kuningaskunta:n ympärillä auttamalla ymmärtämään ja luomaan uusia ideoita ja lähestymistapoja sen tuomiin haasteisiin vastaamiseksi.

Juudan kuningaskunta
Yəhūdā
noin 920–597 eaa.


Palestiina 800-luvulla eaa. Juudan kuningaskunta kellanoranssilla, Israelin kuningaskunta sinisellä.

Valtiomuoto monarkia
Hallitsija kuningas
Pääkaupunki Jerusalem
Uskonnot juutalaisuus
Kieli heprea
Edeltäjä yhtenäinen Israelin kuningaskunta
Seuraaja Uus-Babylonia

Juudan kuningaskunta (myös lyhyemmin Juuda) sijaitsi noin vuosien 920 eaa. ja 597 eaa. välillä Palestiinan eteläosassa Juudean eli Juudan historiallisella alueella.[1] Nimensä kuningaskunta sai Juudan heimosta; Raamatun mukaan sen alue koostui Juudan ja Benjaminin heimojen asuma-alueista. Juudan kuningaskunta oli Israelin kuningaskunnan ohella toinen pääosin juutalaista uskontoa noudattanut valtakunta.

Raamatun kertomuksen mukaan Juudan kuningaskunta syntyi, kun yhtenäisen Israelin kuningas Salomon kuoleman (926–922 eaa.) jälkeen Jerobeam I sai valtakunnan pohjois- ja keskiosat alaisuuteensa ja Salomon poika Rehabeam jäi hallitsemaan vain eteläistä osaa eli Juudaa, jonka pääkaupunki oli Jerusalem.[2][1] Traditionaalisen kronologian mukaan ajoitettu arkeologinen todistusaineisto ei kuitenkaan kerro yhteisestä israelilaisesta valtakunnasta ennen Jerobeamin aikaa.

Juuda oli kuivempaa ja karumpaa aluetta kuin Israel, joten sen asukasmäärä oli huomattavasti pienempi ja se oli Israelia heikompi. Toisaalta alue oli vuoristoisena ylänkönä paremmin suojassa valloittajilta kuin Israel, ja niinpä Juuda jäi pitempään nauttimaan itsenäisyydestä tai jonkinasteisesta autonomiasta.

Juudan kuningaskunta tuhoutui, kun Nebukadressar II valloitti Jerusalemin vuonna 597 eaa. ja pakkosiirsi sen väestön yläluokan ja käsityöläiset Babyloniaan.[1] Myöhemmin Persian kuningas Kyyros II Suuri kuitenkin salli heidän palata Juudaan. Persialaisvallan aikana Juuda sai tietynasteisen itsehallinnon.

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c Richard Hooker, Washington State University: Ancient Jewish History: The Two Kingdoms Jewish Virtual Library. Viitattu 9.9.2013.
  2. ↑ 1. Kun. 12:1–20

Aiheesta muualla