Józef Antoni Poniatowski

Tässä artikkelissa tutkimme Józef Antoni Poniatowski:tä uudesta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta ja analysoimme sen eri näkökohtia ja ominaisuuksia tarjotaksemme täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen tästä aiheesta. Seuraavilla riveillä perehdymme sen alkuperään, historialliseen kehitykseen ja sen merkitykseen nykyään sekä tutkimme sen mahdollisia vaikutuksia eri yhteyksissä. Kattavan analyysin avulla pyrimme valaisemaan Józef Antoni Poniatowski:tä ja tarjoamaan uusia ja kiehtovia näkökulmia, jotka kutsuvat meidät pohtimaan ja syventämään tätä aihetta.

Józef Antoni Poniatowski
Henkilötiedot
Syntynyt [1]
Wien [1]
Sotilashenkilö
Sotilasarvo
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Józef Antoni Poniatowski (7. toukokuuta 1763 – 19. lokakuuta 1813) oli puolalainen prinssi ja kuningas Stanislaus II Poniatowskin veli. Hän toimi maan asevoimien ylipäällikkönä ensimmäisen liittokunnan sodassa[2].

Venäjän keisarinna Katariina Suuri sai keväällä 1792 eurooppalaisilta liittolaismailtaan vapaat kädet Puolan suhteen. Itävalta ja Preussi olivat sitoneet joukkonsa muihin sotiin. Venäjä hajotti puolalaisten vastarintaa tukemalla maan tasavaltalaisia. Kuningas Stanislaus II Poniatowski varustautui puolustamaan maataan ja kruunuaan venäläisten hyökkäyksen varalta. Józef Antoni Poniatowski nimitettiin armeijan ylipäälliköksi, mutta joukkoja oli vain 50 00 miestä. Sotaa ei kestänyt kauaakaan, kun 24. heinäkuuta 1792 kuningas antoi käskyn sotatoimien lopettamisesta. Venäläiset valloittivat Varsovan ja Puolan tasavalta palautettiin. Nyt myös Preussi kiinnostui Puolan valtaamisesta, mikä johti Puolan toiseen jakoon 23. tammikuuta 1793.[2]

Józef Poniatowski ei tyytynyt tilanteeseen vaan pakeni maasta vapauttaakseen Puolan. Vuonna 1794 hän osallistui Kościuszkon kansannousuun. Maanpako jatkui kansannousun epäonnistuttua, mutta vuonna 1798 Poniatowskin annettiin palata Puolaan. Vuonna 1806 Varsovan herttuakunnan perustamisen jälkeen Józef Poniatowski nimitettiin sotaministeriksi. Vuonna 1809 hän komensi 16 000 miehen armeijaa Itä-Puolan sodan aikana ja voitti suuremman ja kokeneemman Itävallan armeijan Raszynin taistelussa. Tätä seurasi eteneminen Galician alueelle. Konflikti päättyi Puolan voittoon, ja se antoi herttuakunnalle mahdollisuuden osittain palauttaa Puolan jaossa menetetyt alueet.

Poniatowski osallistui vapaaehtoisesti Ranskan Venäjän-sotaretkelle vuonna 1812. Hän haavoittui Moskovan taisteluissa. Hän työskenteli sittemmin Puolan armeijan elvyttämiseksi. Leipzigin taistelussa 1813 Poniatowski haavoittui ja hukkui Elster-jokeen.

Lähteet

  1. ↑ a b Modèle ] : parametri url puuttuu. (de) Saksan kansalliskirjasto, Gemeinsame NormdateiUrlView and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ a b Knut Mykland: Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset, s. 153–154. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08772-X

Aiheesta muualla