Nykymaailmassa Kai-Uwe von Hassel:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe suuren yleisön keskuudessa. Alkuperäistään vaikutukseensa nyky-yhteiskuntaan Kai-Uwe von Hassel on vanginnut tutkijoiden, ammattilaisten ja harrastajien huomion. Rikas ja monimutkainen historia Kai-Uwe von Hassel on kehittynyt vuosien varrella vaikuttaen jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin ja sillä on keskeinen rooli monilla alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Kai-Uwe von Hassel:n merkitystä ja sen vaikutusta eri aloilla kulttuurista talouteen, politiikkaan ja teknologiaan.
Kai-Uwe von Hassel | |
---|---|
![]() |
|
Saksan liittopäivien puhemies | |
Edeltäjä | Eugen Gerstenmaier |
Seuraaja | Annemarie Renger |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 21. huhtikuuta 1913 Gare, Tanganjika |
Kuollut | 8. toukokuuta 1997 (84 vuotta) Aachen, Saksa |
Tiedot | |
Puolue | CDU |
Aiheesta muualla | |
kai-uwe-von-hassel.de/# | |
|
Kai-Uwe von Hassel (21. huhtikuuta 1913 Gare, Tanganjika – 8. toukokuuta 1997 Aachen, Saksa) oli saksalainen kristillisdemokraattinen poliitikko. Hän toimi Länsi-Saksan puolustusministerinä ja liittopäivien puhemiehenä.
Von Hassel syntyi Tanganjikassa saksalaisupseerin perheeseen, kolmantena kaikkiaan viidestä lapsesta.[1] Tanganjikan valloittaneet britit karkottivat perheen Saksaan, jossa poika kävi koulun, mutta ylioppilaaksi tultuaan ja maanviljelyskoulun suoritettuaan hän palasi 1935 isänsä mukana Tanganjikaan. Sodan puhjettua britit karkottivat heidät jälleen, ja von Hassel palveli natsi-Saksan Wehrmachtissa luutnanttina sodan loppuun asti.[1][2]
Kotiuduttuaan von Hassel toimi paikallishallinnossa Schleswig-Holsteinin osavaltiossa ja sitten sen ministeripresidenttinä eli osavaltion pääministerinä vuodesta 1954 vuoteen 1963,[2] jolloin hänet nimitettiin liittovaltion hallituksen puolustusministeriksi ja vuonna 1966 pakolais- ja sotaveteraaniasioiden ministeriksi. Länsi-Saksan hallitus erotti 25. elokuuta 1966 kenraalit Heinz Trettnerin ja Werner Panitzkin heidän hyökättyä puolustusministeri von Hasselin politiikkaa vastaan. Vuosina 1969–1972 hän toimi liittopäivien puhemiehenä ja vuoteen 1976 asti varapuhemiehenä. Hän luopui liittopäivien jäsenyydestä, mutta hänet valittiin Euroopan parlamentin jäseneksi kaudelle 1979–1984.[1][3]