Tässä artikkelissa käsitellään Kakemono-e:n aihetta eri näkökulmista, jotta asiasta saataisiin laaja ja täydellinen näkemys. Analysoidaan Kakemono-e:een liittyviä historiallisia, kulttuurisia, sosiaalisia ja tieteellisiä näkökohtia, joiden tarkoituksena on tarjota lukijalle yksityiskohtainen ja rikastuttava yleiskatsaus. Erilaisia mielipiteitä ja lähestymistapoja tutkitaan pohdiskelun ja keskustelun rohkaisemiseksi. Tarkoituksena on laajentaa tietoa ja edistää Kakemono-e:n syvempää ymmärtämistä. Tämän artikkelin avulla pyrimme tarjoamaan globaalin ja rikastuttavan näkemyksen, joka kutsuu pohdiskelemaan ja kriittiseen ajatteluun.
Kakemono-e (jap. 掛物絵, kirjaimellisesti ’riippuva kuva’) on seinälle kiinnitettävä avattava kuvakäärö. Kakemono-e-kääröjä käytettiin erityisesti puupiirrospainokuvien ripustuksessa japanilaisessa ukiyo-e-tyylisuunnassa Edo-kaudella.[2] Muiden japanilaisen kuvataiteen tyylisuuntien tai kalligrafian seinälle ripustettavia kuvakääröjä kutsutaan nimillä kakemono (jap. 掛物) tai kakejiju (jap. 掛軸).[3]
Tekniikka tuotiin Japaniin alun perin Kiinasta.[2] Kakemono-e-kuvassa liimattiin yhteen kaksi ōban-koon vedosta, jotka kiinnitettiin vahvemmalle taustapaperille. Taustapaperi jäi kehystämään vedoksia kaikilla sivuilla.[4] Vahvistetun arkin toiseen tai molempiin päihin kiinnitettiin rulla, jiku, jonka ympärille vahvistetut arkit kierrettiin.[2] Tyypillinen kakemono-e-käärö oli noin 76 cm korkea ja 23 cm leveä.[5] Kakemono-e-käärö ripustettiin avattuna seinälle vapaasti roikkuvaksi sisustuselementiksi. Kakemono-e-kääröt olivat suosittuja erityisesti 1800-luvun alkupuoliskon kaupunkikodeissa. Kääröjen kuvat olivat yleensä bijinga-genren kauniiden naisten kuvia tai yakusha-e-genren näyttelijäkuvia. Esimerkiksi Utagawa Toyohiro, Kikukawa Eizan (1787–1867) ja Utagawa Kunisada (1786–1865) suunnittelivat kakemono-e-kuvia. Utagawa Hiroshige (1797–1858) suunnitteli maisemakuvia kakemono-e-formaatissa.[4]