Kaksi karttaa
Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Kaksi karttaa:n kiehtovaa maailmaa. Sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykyiseen yhteiskuntaan perehdymme kaikkiin asiaan liittyviin näkökohtiin, jotka liittyvät Kaksi karttaa:een. Yksityiskohtaisen ja kattavan analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin, mitä Kaksi karttaa tarkoittaa ja miten se on vaikuttanut tapaamme ajatella, toimia ja suhtautua ympäröivään maailmaan. Löydämme Kaksi karttaa:n kaikki kasvot ja sen roolin nykyisen todellisuutemme muovaamisessa sen tärkeydestä akateemisessa maailmassa ja sen merkityksellisyyteen populaarikulttuurissa.
| Kaksi karttaa Laura Voutilainen | ||
|---|---|---|
| ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Studio | MTV-Musiikkistudiot, Helsinki | |
| Julkaistu | elokuu 1996 | |
| Tuottaja(t) | Timo Lindström | |
| Tyylilaji | iskelmämusiikki | |
| Kesto | 56.00 | |
| Levy-yhtiö | Warner Music Finland | |
| Levymerkki | Fazer Records | |
| Listasijoitukset | ||
|
| ||
| Laura Voutilaisen muut julkaisut | ||
| Laura Voutilainen 1993 |
Kaksi karttaa 1996 |
Lumikuningatar 1997 |
Kaksi karttaa on Laura Voutilaisen toinen studioalbumi vuodelta 1996. Esikoisalbumin balkanilaissävellysten ja Turkka Malin sanoitusten sijasta sävellykset ovat yhtä lukuun ottamatta Kassu Halosen ja sanoitukset valtaosin Vexi Salmen ja Hectorin käsialaa. Halonen on myös sovittanut kaikki kappaleet.[2]
Kaksi karttaa ylsi kultalevyn myyntimääriin kolmessa päivässä ja sai vielä julkaisuvuonnaan platinalevyn.[3] Albumi ylsi Suomen virallisen listan kolmannelle sijalle ja pysyi listalla yhteensä yksitoista viikkoa.[1]
Voutilainen palkittiin vuonna 1996 toistamiseen vuoden naissolistina vuoden 1994 voiton jälkeen.[4][5]
Helsingin Sanomien Pirkko Kotirinnan mukaan Voutilaisen kakkosalbumille on haettu nostetta yli tavanomaisimman iskelmäkuvion: ”Solisti vetää hyvin osuutensa, mutta teksteissä ja biiseissä viiletetään välillä alamäkeä.” Hänestä tanssipoptyyliset kappaleet sopivat Voutilaiselle hyvin, mahtipohtisempi euroviisulinja huonommin, mutta kokonaisuus pysyy silti kasassa mollivoittoisten hitaiden kappaleiden ansiosta.[2]
Albumilta julkaistiin single ”Kaksi karttaa” / ”Prinsessa”.[6] Syksyllä 1996 Voutilainen teki albumin nimeä kantavan, ensimmäisen konserttisalikiertueensa.[7]
Kappaleet
Kaikki kappaleet lukuun ottamatta raitoja 1 ja 4 on säveltänyt Kassu Halonen. Hän on myös sovittanut kaikki kappaleet, raidan 9 yhdessä Juha Björnisen kanssa.
- Teethän sen – 4.10 (säv. Ambrozy Istvan, Demjen Ferenc, Kovacs Kati, Lerch Istvan, san. Pekka Ruuska)
- Prinsessa – 4.47 (säv. Kassu Halonen, san. Vexi Salmi)
- Kesäsade – 3.47 (säv. Kassu Halonen, san. Hector)
- Sinä saat mut itkemään – 3.56 (säv. Hector, san. Hector)
- Kaksi karttaa – 4.29 (säv. Kassu Halonen, san. Pirjo Nyman)
- Hotelli rannalla – 3.27 (säv. Kassu Halonen, san. Pekka Ruuska)
- Ikuinen hääyö – 3.58 (säv. Kassu Halonen, san. Vexi Salmi)
- Niin hyvää – 4.10 (säv. Kassu Halonen, san. Vexi Salmi)
- Silti uskon huomiseen – 5.37 (säv. Kassu Halonen, san. Hector)
- Itkien me naurettiin – 4.00 (säv. Kassu Halonen, san. Vexi Salmi)
- Nuorallatanssi – 3.40 (säv. Kassu Halonen, san. Vexi Salmi)
- Ei sydäntäni voida ostaa – 3.50 (säv. Kassu Halonen, san. Vexi Salmi)
- Yhteinen uni – 4.22 (säv. Kassu Halonen, san. Hector)
- Surun suuri meri – 4.22 (säv. Kassu Halonen, san. Vexi Salmi)[8][9]
Tekijät
Muusikot
- Laura Voutilainen – laulu, sellot (”Surun suuri meri”)
- Marjo-Riitta Kervinen, Kim Lönnholm ja Virve ”Vicky” Rosti – taustalaulu
- Vantaan kamarikuoron VKK Group – taustalaulu (”Ikuinen hääyö”)
- Kassu Halonen – piano, kosketinsoittimet, taustalaulu
- Jari Laasanen – ohjelmointi, kosketinsoittimet
- Jarmo Tinkala – harmonikka (ei: ”Kesäsade”)
- Pentti Lahti – saksofonit; sopraanosaksofoni (”Kesäsade”), huilut
- Juha Björninen ja Jarmo Nikku – kitarat
- Harri Rantanen – basso
- Jari Kettunen – rummut (ei: ”Kesäsade”)
- Anssi Nykänen – rummut[8]
Tuotanto
- Timo Lindström – tuottaja
- Jari Laasanen / MTV-Musiikkistudiot, Helsinki – äänitys ja miksaus
- Pauli Saastamoinen / Finnvox – masterointi
- Lauri Eriksson – valokuvat
- Marita Vierula – stailaus
- Leena Waggoner – maskeeraus[8]
Lähteet
- ↑ a b Listalevyt: V2: VER - VÄT Viitattu 11.4.2019.
- ↑ a b Kotirinta, Pirkko: Laura Voutilainen: Kaksi karttaa. Helsingin Sanomat, 28.9.1996, s. 30. Näköislehti (maksullinen). Viitattu 14.3.2021.
- ↑ Musiikkituottajat - Tilastot - Kulta- ja platinalevyt: Laura Voutilainen Musiikkituottajat. Arkistoitu 24.6.2018. Viitattu 24.6.2018.
- ↑ Emma Gaala - Arkistovuosi 1996 Emma Gaala. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 24.6.2018.
- ↑ Henriksson, Laura: Laura Voutilainen Pomus. Viitattu 24.6.2018.
- ↑ Hakutulos kappaleelle Kaksi karttaa Suomen äänitearkisto ry. Arkistoitu 24.6.2018. Viitattu 24.6.2018.
- ↑ Lassinharju, Tuomas: Laura Voutilaisen lyhyt oppimäärä Finnhitsaaja-blogi. 1.6.2017. Viitattu 25.6.2018.
- ↑ a b c Laura Voutilainen: Kaksi karttaa -CD-albumin kansiliite, Fazer Records, 0630-15672-2, 1997.
- ↑ Hakutulos äänitteelle Kaksi karttaa Suomen äänitearkisto ry. Arkistoitu 24.6.2018. Viitattu 24.6.2018.