Kanavaproteiini

Tämän päivän artikkelissa aiomme sukeltaa Kanavaproteiini:n jännittävään maailmaan. Olitpa alan asiantuntija tai vasta aloittamassa tämän aiheen tutkimista, löydät arvokasta tietoa, joka auttaa sinua laajentamaan tietämystäsi. Käsittelemme tässä kaikkia tämän aiheen näkökohtia Kanavaproteiini:n historiasta ja kehityksestä käytännön sovelluksiin jokapäiväisessä elämässä. Lisäksi tutkimme uusimpia trendejä ja löytöjä, jotka mullistavat Kanavaproteiini:n. Valmistaudu siis uppoutumaan matkaan, joka on täynnä oppimista ja löytöjä Kanavaproteiini:stä.

Kanavaproteiinit ovat solukalvon integraalisia kuljettajaproteiineja, joiden läpi tietyt molekyylit pääsevät siirtymään solukalvon puolelta toiselle. Kanavaproteiinien kanavaa reunustavat hydrofiiliset aminohapot, jotka auttavat ionien tunnistamista ja kulkua. Ionien kulkeutuminen on passiivista perustuen diffuusioon. Kuljetus ei vaadi energiaa[1]

Kuljetusproteiinit jakautuvat kahteen pääluokkaan: kantajaproteiinit ja kanavaproteiinit. Kanavaproteiinit eivät ole niin stereospesifisiä kuin kantajaproteiinit, vaikka myös ne päästävät lävitseen vain tietynlaisia molekyylejä. Kanavaproteiinit eivät ole saturoituvia. Ne pystyvät huomattavasti nopeampaan kuljetukseen kuin kantajaproteiinit.[1]

Säätely

Kanavaproteiineja on kahden tyyppisiä, ionikanavia ja akvaporiineja. Ionikanavia ovat ligandin säätelemät kanavat (esimerkiksi asetyliinikoliinireseptori-ionikanava) ja jännitteen säätelemät kanavat (esimerkiksi natriumkanavat hermosoluissa). Mekaanisesti säädellyt kanavaproteiinit tarvitsevat toimiakseen mekaanisen stimulaation (esimerkiksi korvan karvasolujen kanavaproteiinit). Akvaporiinit ovat erikoistuneet veden nopeaan kuljetukseen solukalvon läpi.[2]

Tehtävät

  1. Solun tilavuuden, imeytymisen sekä erityksen säätely yhdessä pumppujen ja kantajaproteiinien kanssa.
  2. Sähköisen potentiaalin säätely solun sisä- ja ulko-osan välillä.
  3. Osa kanavaproteiineista päästää Ca²+-ioneja lävitseen solun ulkopuolelta tai solulimakalvoston sisältä, mikä saattaa aiheuttaa monenlaisia soluvasteita.[2]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Horton, H., Moran, L., Scrimgeour, K., Perry, M. & Rawn, J.: Principles of Biochemistry. (4th edition) New Jersey: Pearson Education Inc, 2006. ISBN 0-13-197736-9
  2. ↑ a b Alberts B., Bray D., Johnson A., Lewis J., Raff M., Roberts K., Walter P.: Essential Cell Biology. New York: Garland Publishing Inc., 1998. ISBN 0-8153-2045-0