Kangaspuut

Kangaspuut on kankaiden kudonnassa käytettävä laite. Yksinkertaisimmillaan, jollaisena laite tunnettiin jo kivikaudella, siinä on kaksi vaakasuoraa keppiä, joiden varaan luodaan loimi. Nykyisen muotonsa kangaspuut ovat saaneet lähes 700 vuotta sitten. Suomessa käytetään eniten vipukangaspuita, joista myös teolliset kutomakoneet on kehitetty.

Vipukangaspuiden arvellaan kehittyneen Saksassa. Vipukangaspuut tulivat Suomeen Fredrika Wetterhoffin mukana, kun hän osti niitä 1880-luvun alussa Saksasta Työkouluunsa. Vipukangaspuut levisivät ympäri Suomen opettajankoulutuslaitokselta valmistuneiden opettajien mukana. Valmistuneet opettajat olivat tutustuneet opiskelunsa aikana vipukangaspuihin Wetterhoffin Työkoulussa. Suomi on kudonnan näkökulmasta harvinainen maa: Suomessa käytetään nykyisin melkein pelkästään vipukangaspuita.^[1]

Vipukangaspuiden koneisto muodostuu vipusista, niisivarsista, ylä- ja alavälittäjistä sekä polkusista. Koneiston osia yhdistää kaksi nyöritystä. Ylänyöritys on muuttumaton; nyörit sidotaan aina vipusista yläniisivarsiin ja alavälittäjiin sekä alaniisivarsista ylävälittäjiin. Alanyöritys on muuttuva, eli vaihtelee kankaan sidoksen mukaan. Kun sidosohjeessa on merkitty ruutu, sidotaan polkunen alavälittäjään. Kun sidosohjeessa on merkitsemätön ruutu, sidotaan polkunen ylävälittäjään. Kudottaessa loimilangat saadaan eri tasoille polkusia polkemalla. Eri tasoilla olevien loimilankojen välistä tilaa, johon kude syötetään, kutsutaan viriöksi.

Tietokoneohjatuissa kangaspuissa polkusten sidonnan korvaa ohjainlaitteeseen kytketty poljin, jota polkemalla niisivarret nousevat ja laskevat, ja loimilankojen muodostama viriö avautuu.

• 
  Useita nauhoja yhtä aikaa valmistavat koneelliset kangaspuut
• 
  Keskeneräinen matonsolmintatyö pystykehikkopuissa
• 
  Jacquardin monimutkaisen kudotun kuvion vuoksi jacquard-kangaspuissa tarvitaan tavanomaiseen verrattuna moninkertainen niisistö. Silkkikudontaa Vietnamissa.
• 
  Selkävyökangaspuut Bhutanissa.
• 
  Jäljitelmä rautakautisista loimipainoin pingotettavista pystypuista.

1. runko
2. istuin
3. loimitukki, jonka ympärillä loimi
4. loimitukilta juokseva loimi
5. takatukki, jonka päältä loimi kulkee
6. ristimykset, loimen poikki kulkevat litteät poikkipuut, jotka rajoittavat viriön avautumista takana
7. varpapuu eli niisivarsi, johon niidet kiinnitetään ja jonka kautta hallitaan yhtä niisistöä
8. niisi ja niidensilmä, jonka kautta yksittäinen loimilanka kulkee
9. sukkula eli syöstävä, jolla kude kuljetetaan viriön poikki
10. viriö eli vire
11. valmis kangas
12. rintapuu, jonka päältä valmis kangas kulkee
13. kaidepuu eli luha, jossa kaide eli pirta, joka pitää loimilangat erillään tasavälein sekä kankaaseen iskettäessä tiivistää viriössä olevan kuteen paikalleen
14. kaidepuun säätö
15. kaidepuun alapuomi
16. polkuset eli polkimet, joilla kutoja säätää viriötä
17. kangastukki, jonka ympärillä valmis kangas

• Heinänen, S. 2001. Aikamatka käsityöhön –Suomen käsityön museon johdantonäyttelyn tekstit. Suomen Käsityömuseon julkaisuja 18
• Silpala, E. 2002. Sidoksia kankaisiin –Vipupuilla, vetopuilla ja poimien. Opetushallitus

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kangaspuut Wikimedia Commonsissa