Kannustinloukku

Nykymaailmassa Kannustinloukku:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnan sektorille. Tekniikan ja globalisaation myötä Kannustinloukku on ottanut johtavan roolin eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Kannustinloukku:n lisääminen on välttämätöntä, jotta ymmärrät tällä hetkellä esiin tulevat haasteet ja mahdollisuudet. Tässä artikkelissa tutkimme Kannustinloukku:een liittyviä eri näkökohtia sen historiasta sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan.

 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Kannustinloukku on sosiaalipolitiikassa käytetty termi, jolla tarkoitetaan erilaisten sosiaalitukien ja vastaavien aikaansaamasta tulontasauksesta, joka vie motivaation lisätulojen hankkimiselta. Kannustinloukulla tarkoitetaan myös palkkatyön vähäistä kannustavuutta sosiaaliturvaan verrattuna.[1]

Kannustinloukun määritelmä Suomessa

Yleisesti kannustinloukulla tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilön on vaikea lisätä nettotulojaan lisäämällä työntekoa (tai muuta tulonhankintaa).[2] Syynä voi olla esimerkiksi tarveharkintaisten sosiaalietujen menettäminen tai progressiivinen verotus. Tämän katsotaan alentavan taloudellista motivaatiota työntekoon tai muuhun oma-aloitteiseen (lailliseen) tulonhankintaan.

Kannustinloukkuun liittyy niin sanottu efektiivinen marginaaliveroaste. Sillä tarkoitetaan osuutta, joka palkanlisäyksestä jää saamatta etuuksien pienenemisen ja verojen vuoksi. Kannustinloukusta puhutaan yleensä silloin, kun efektiivinen marginaaliveroaste ylittää 70–80 %.[3]

Kannustinloukut mielletään erityisesti nykymuotoisen hyvinvointivaltion ongelmaksi ja ilmiö on nimetty useissa länsimaissa. "Loukkuja" voidaan tunnistaa erilaisia.

Yleisin kannustinloukun tyyppi on tuloloukku eli köyhyysloukku, jossa bruttotulojen kasvu ei johdakaan käytettävissä olevien tulojen kasvuun. Lipposen hallituksen apulaisvaltiovarainministeri Arja Alho (sd.) asetti vuonna 1996 erityisen tuloloukkutyöryhmän, jonka tehtävänä oli tunnistaa silloisen sosiaaliturvajärjestelmän synnyttämät tuloloukut ja laatia ehdotuksia niiden poistamiseksi. Vaikka työryhmä teetti työnsä tueksi laajoja laskelmia ja tutkimuksia, työ kohtasi myös arvostelua mm. eduskunnassa, jossa kansanedustaja Säde Tahvanainen (sd.) teki kirjallisen kysymyksen työryhmän työn kattavuudesta.[4]

Työttömyysloukku tarkoittaa sitä, että työttömän siirtyessä työelämään hänen nettotulonsa eivät mainittavasti kasva, sillä hän menettää vastaavasti nauttimiaan sosiaalietuja. Koska työttömyysloukku vähentää työttömän taloudellista motivaatiota työn hankkimiseen, sen olemassaolon katsotaan haittaavan työllistämistä. Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkija Olli Kärkkäisen mukaan varsinaiseksi "työttömyysloukoksi" voidaan kutsua tilannetta, jossa vähintään 80 prosenttia tulonlisäyksestä menee menetettyjen sosiaalietujen korvaamiseen sekä veroihin.[5][6] Hänen mukaansa tällaisessa loukussa on 15 % kaikista Suomen työttömistä ja lähes kolmannes yksinhuoltajista.[7][6]

Ratkaisuehdotuksia

Seuraavien mallien on esitetty lieventävän kannustinloukkuja ja silti mahdollistavan hyvän sosiaaliturvan:[8]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Wiberg, Matti: Politiikan sanakirja, s. 197. (Toimittanut Kalevi Koukkunen) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2011. ISBN 978-952-234-048-1
  2. ↑ Kannustinloukkujen purkamista ja työvoiman liikkuvuuden edistämistä selvittävä työryhmä: Kannustinloukut ja alueellinen liikkuminen. Kannustinloukkutyöryhmän selvityksiä, 2017. Valtiovarainministeriö. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Työ ei kannata – pitäisikö asialle tehdä jotain? Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. Viitattu 24.1.2018.
  4. ↑ Eduskunnan asiakirjat, Valtiopäivät 1996, Kirjallinen kysymys 512 Eduskunta. Viitattu 28.3.2011.
  5. ↑ Nupponen, Sakari: Heidän ei kannata mennä töihin ("...työllistymisen todelliseksi veroasteeksi tulee yli 80 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että 80 prosenttia työllistymisen tuomasta tulonkasvusta menee kasvaneisiin veroihin ja vähentyneisiin etuuksiin.") Taloussanomat. 14.3.2011. Viitattu 28.3.2011.
  6. ↑ a b Kärkkäinen, Olli: Työn vastaanottamisen kannustimet Suomessa. Palkansaajien tutkimuslaitoksen työpapereita, 2011, nro 266. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Nupponen, Sakari: Heidän ei kannata mennä töihin ("Tähän loukkoon putoaa 15 prosenttia kaikista työttömistä ja liki kolmannes yksinhuoltajista.") Taloussanomat. 14.3.2011. Viitattu 28.3.2011.
  8. ↑ Britit keksivät sosiaaliturvamallin, jonka moni puolue haluaisi nyt tuoda Suomeenkin – Näin kehuttu yleistuki toimii Helsingin Sanomat. 27.3.2018.

Aiheesta muualla