Kansainvälinen seksityöntekijöiden päivä

Tänään haluamme syventyä aiheeseen, joka koskee meitä kaikkia: Kansainvälinen seksityöntekijöiden päivä. Puhummepa sitten Kansainvälinen seksityöntekijöiden päivä:n merkityksestä jokapäiväisessä elämässämme tai haasteista, joita Kansainvälinen seksityöntekijöiden päivä kohtaa nykymaailmassa, se on aihe, joka ansaitsee huomiomme. Kansainvälinen seksityöntekijöiden päivä tarjoaa meille loputtomasti mahdollisuuksia pohtia ja oppia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Siksi on erittäin tärkeää, että tutkimme tätä aihetta perusteellisesti, analysoimme sen eri puolia ja pyrimme tekemään johtopäätöksiä, joiden avulla voimme paremmin ymmärtää sen merkityksen jokapäiväisessä elämässämme.

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Pronssipatsas ”Belle” De Wallenissa punaisten lyhtyjen alueella Amsterdamissa. Patsas paljastettiin vuonna 2007 sekä sen kaiverrukseen on kirjoitettu "Respect sex workers all over the world".

Kansainvälinen seksityöntekijöiden päivä tai kansainvälinen huorien päivä on 2. kesäkuuta vietettävä vuosipäivä, jolloin kunnioitetaan seksityöntekijöitä sekä tunnistetaan seksityöntekijöiden usein kohtaamat syrjivät ja riistävät työolosuhteet. Vuosipäivä sai alkunsa vuonna 1975, jolloin yli sata seksityöntekijää protestoivat poliisin epäasiallista käytöstä vastaan ja valtasivat Saint-Nizierin kirkon Lyonissa Ranskassa. He vaativat parannuksia turvattomiin työolosuhteisiinsa.[1]

Taustaa

1970-luvun Ranskassa poliisin kostotoimet pakottivat seksityöntekijät työskentelemään salaa. Tämän seurauksena seksityöntekijöiden asema ja turvallisuus heikkeni sekä väkivalta seksityöntekijöitä kohtaan kasvoi. Huhtikuussa 1975 lyonilaiset seksityöntekijät pyrkivät organisoitumaan ja heidän johtajansa "Ulla" esiintyi televisiossa tuoden esiin seksityöntekijöiden vaatimuksia tilanteensa parantamiseksi. Kahden seksityöntekijän murhan jälkeen sekä valtiovallan haluttomuudesta puuttua tilanteeseen seurasi, että seksityöntekijät Lyonissa ryhtyivät toimenpiteisiin.

Yli sata seksityöntekijää valtasi Saint-Nizierin kirkon 2. kesäkuuta 1975 ja aloittivat 8 päivää kestäneen lakon. He vaativat loppua sakoille, poliisin ahdistelulle ja kahden muutamia päiviä sitten seksikaupasta kiinni otetun vapauttamista. Lakkoilevat seksityöntekijät lauloivat protestilauluja sekä vaativat inhimillisiä työolosuhteita ja seksityön stigman purkamista. Valtaus sai huomioita ja näkyvyyttä Ranskan lehdistössä ja sai tukea feministisiltä ja poliittisilta järjestöiltä sekä ammattiliitoilta.

Kirkkoherra Antonin Bdal kieltäytyi kutsumasta poliisia poistamaan seksityöntekijöitä kirkosta, mutta valtiovallan käskystä poliisi tyhjensi kirkon 8 päivää lakon jälkeen 10. kesäkuuta. Sisäministeri Michel Poniatowski väitti, että seksityöntekijät olivat tehneet valtauksen parittajien pakottamana. Naisten oikeuksien ministeri Françoise Giroud kieltäytyi tapaamasta naisia. Liikkeen johtaja "Ullan" valokuvat ja todellinen nimi julkistettiin lehdistössä.

Tapahtumat johtivat kansainväliseen seksityöntekijöiden päivän syntymiseen, ja vuosipäivää on juhlittu 2. kesäkuuta vuodesta 1976 valtauksen muistona.

Lähteet

  1. ↑ Internationaler Hurentag – Kirche soll Prostituierte nicht ausgrenzen welt.de. (saksaksi)