Nykymaailmassa Kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä on aihe, joka on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Syntymisestään lähtien Kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä on vaikuttanut tapaan, jolla ihmiset ovat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, sekä tapaan, jolla erilaisia prosesseja ja toimintoja suoritetaan yhteiskunnassa. Tämä ilmiö on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla koulutuksesta ja teknologiasta politiikkaan ja talouteen. Kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä on muuttanut tapoja tehdä päätöksiä, edistää ideoita ja harjoittaa liiketoimintaa, mikä on vaikuttanut merkittävästi ihmisten jokapäiväiseen elämään. Siksi tämä ilmiö on analysoitava perusteellisesti ja ymmärrettävä sen laajuus nykyään.
Kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä on YK:n vuonna 1996 julistama kansainvälinen vuosipäivä, jota vietetään 16. marraskuuta. Edellinen vuosi 1995 oli YK:n "suvaitsevaisuuden vuosi", jolloin 16. marraskuuta hyväksyttiin YK:n suvaitsevaisuuden periaatteiden julistus.
Suvaitsevaisuuden päivänä YK muistuttaa kaikkia kunnioittamaan ihmisten moninaisuutta, vapautta ja tasa-arvoa ja kannustaa erilaisten kulttuurien, yhteiskuntien ja ihmisten väliseen yhteistyöhön, arvostukseen ja vuorovaikutukseen.
Päätös kansainvälisen suvaitsevaisuuden päivän viettämisestä tehtiin YK:n yleiskokouksessa 12.12. vuonna 1996. Päivän ajankohta juontuu siitä, että juuri 16. marraskuuta 1995 Unescon jäsenvaltiot hyväksyivät suvaitsevaisuuden periaatteiden julistuksen (Declaration of Principles on Tolerance).[1]
Unescon julistuksen mukaan suvaitsevaisuus on "meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista." Julistus myös tarkentaa suvaitsevaisuuden ja ihmisoikeuksien suhdetta:
- Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille.
Julistuksessa todetaan, että suvaitsevaisuus ei ole vain vaalittava arvo, vaan myös edellytys rauhalle sekä yleiselle taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle.[2]