Karhu 1
Nykyään Karhu 1 on aihe, josta puhutaan jatkuvasti ja joka herättää edelleen suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Vuosien ajan Karhu 1 on osoittautunut ratkaisevaksi tekijäksi jokapäiväisessä elämässämme politiikasta teknologiaan, mukaan lukien kulttuuri ja talous. Sen vaikutus on niin merkittävä, ettei se jätä ketään välinpitämättömäksi, sillä Karhu 1 on onnistunut vangitsemaan asiantuntijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Tässä artikkelissa perehdymme Karhu 1:n kiehtovaan maailmaan ymmärtääksemme sen tärkeyden, seuraukset ja sen vaikutuksen, joka sillä on ollut ja tulee olemaan elämäämme.
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Karhu 1 | |
|---|---|
 |
|
| Alkuperämaa |
 Suomi |
| Valmistaja | Karhumäen veljekset |
| Miehistö | 1 |
| Ensilento | 1925 |
| Valmistusmäärä | 1 |
| Muunnelmat | Karhu 2 |
| Mitat | |
| Kärkiväli | noin 9,5 m |
| Siipipinta-ala | noin 11 m² |
| Voimanlähde | |
| Koneisto | aluksi venemoottori, myöhemmin Harley-Davidson-moottoripyörän nelitahtinen moottori |
| Teho |
venemoottori noin 4 hv HD:n moottori noin 8,5 hv |
Karhu 1 oli Karhumäen veljesten ensimmäinen omatekoinen ja yksi koko Suomen ensimmäisistä omatekoisista lentokoneista. Kone rakennettiin 1920-luvun puolessa välissä alkaen syksystä 1924 omassa verstaassa saksalaisen lentokonerakennekirjan pohjalta.
Kone oli yksipaikkainen, puinen ylätaso ja se oli varsin matala. Sitä on pidetty lähinnä moottoroituna liitokoneena. Siipi oli vapaastikantava, sillä ainoastaan yksi tuki yhdisti kummankin siiven laskutelineeseen. Kone oli kokonaan käsityötä, esimerkiksi vaneri oli hiottu millimetrin verran ohuemmaksi. Runko oli tehty haapavanerista ja se oli poikkileikkaukseltaan munan muotoinen. Siivet oli rakennettu pääsalon ja apusalon varaan. Koneessa ei ollut lainkaan siivekkeitä, vaan siiven jättöreunat taipuivat tarpeen mukaan ohjaussauvaa liikuttamalla. Siipikangas oli vernissamaalilla maalattua liimasiveltyä sertinkiä. Kone oli suunniteltu pelkästään talvikäyttöön, joten se oli vain suksilla varustettu. Potkuri oli itsesuunniteltu. Ensimmäinen noin neljän hevosvoiman venemoottori ei jaksanut nostaa konetta ilmaan edes auratulta jäältä, vaikka lähtöpaikalla oli torni, josta putoava paino kiihdytti koneen lentoonlähtöä. Vasta kevättalvella 1926 suoritettu lento parannetulla Harley-Davidsonin HD 24 FE -moottorilla toi tulosta 25. maaliskuuta 1926.
Karhu 1 -koneella suoritettiin useita kymmeniä lentoja. Suurimmat ongelmat olivat moottorin heikkotehoisuus ja itsesuunniteltu potkuri. Kone ei loppujen lopuksi täyttänyt Karhumäen veljesten asettamia vaatimuksia ja veljekset ryhtyivät suunnittelemaan parempaa lentokonetta. Karhu 1 luovutettiin syksyllä 1926 Keljon lentokerholle.
Katso myös
Lähteet
- Ismo Tervonen: Veljekset Karhumäki Suomen ilmailun pioneereina 1924-1956. Apali, 2002. ISBN 952-5026-25-6
- Rauni Valtonen: Karhumäet Keljossa - Keskisuomalaista siviili-ilmailua 1925-1939. Keski-Suomen Ilmailumuseo, 1990. ISBN 951-95688-0-8