Kari Sorvali

Nykymaailmassa Kari Sorvali on ottanut perustavanlaatuisen roolin yhteiskunnassamme. Olipa kyseessä teknologia, politiikka, kulttuuri tai muu elämän osa-alue, Kari Sorvali on onnistunut vangitsemaan miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Sen vaikutus on tullut niin merkittäväksi, että on mahdotonta sivuuttaa sen vaikutusta tapaamme ajatella, toimia ja elää. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Kari Sorvali:n merkitystä ja roolia elämässämme sekä tämän todellisuuden tuomia haasteita ja etuja.

 

Kari Sorvali
Henkilötiedot
Syntynyt26. marraskuuta 1951
Pori
Ammatti näyttelijä
Puoliso Miitta Sorvali ( )
Näyttelijä
Aktiivisena 1976–
Palkinnot

Parhaan miespääosan Jussi
1989 Kuutamosonaatti

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Kari Sorvali (s. 26. marraskuuta 1951 Pori) on suomalainen näyttelijä. Hänet muistetaan useista elokuvista ja viihde­sarjasta Hukkaputki.[1]

Ura

Sorvalille myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2014.[2]

Yksityiselämä

Sorvali on näyttelijä Miitta Sorvalin avio­mies.[3]

Filmografia

Elokuvat

Vuosi Nimi Rooli
1978 Runoilija ja muusa puhuja kansan­kokouksessa
1979 Ihme­mies muusikko (kreditoimaton, laulu / musiikki­kappale Onni odottaa)
1983 Rikos ja rangaistus Sormunen, pummi
1987 Lain ulkopuolella auto­asentaja, Jarin työtoveri
1988 Pohjan­maa lääkäri Jukka Mäkelä
Kuutamo­sonaatti Arvo Kyyrölä
1989 Talvi­sota vääpeli Hannu Jutila
1990 Ameriikan raitti Erkki Hakala
1991 Kadunlakaisijat Arvo Ilmari Johannes Kyyrölä
1993 Virtaset ja Kekkonen isä Virtanen
1997 Vääpeli Körmy ja kahtesti laukeava 1. kriitikko
2000 Pelon maantiede Eero Harakka, rikos­etsivä
2010 Täällä Pohjantähden alla II sotilas­lääkäri
2012 Rakkauden rasvaprosentti Jussi
2022 Hyväveli Maavaara

[1]

Lyhytelokuvat

Vuosi Nimi Rooli
1976 Moony —
1978 Päivä ennen Rami
Opus 1 poika
1983 250 grammaa lääkäri (kreditoimaton)
1991 Suklaa­sydän kahvilan asiakas
1993 Koitelainen, Lyydia —
Lehmi­paimen —
Periaatteesta —
Meni ohi —
Pantti —
Onko aika rahaa —
1994 Sydän lämmin —
1997 Eläinten päivä rehtori
Juhannus­tarinoita Sami
2000 Apinajuttu Lasse, Jenssen pomo
2012 Onni Tapani

[1]

Televisio

Vuosi Nimi Rooli
1976 16. kevät! —
Päivä Helsingissä koulu­poika
1977 Onni portsari
1979 Pietarin miilu Matti
1981–1982 Hukkaputki —
1985 Kivisydän Rafa (Irwin Goodman)
1988 Dunckerin kersantti kersantti Järn
1989 Herran kukkarossa Pentti Ristola
1990 Hiirihäiriö kertoja
Lentsu Joona Hukkanen
1991 Ruusun aika Jussi Vartiainen
1991 Pakanamaan kartta —
Tiina —
Matkalaukkukostaja Heimo Hujanen
1992 Yötuuli Kosti Manner
1993 Heinä­hatun ja Viltti­tossun joulu­kalenteri —
Kertomuksia kaatopaikalta Zap
1993–1994 Viimeiset siemenperunat Rolf Sten­berg
1994 Kultainen salama —
Kiinnisidottu Mikko
1995 Fallesmannin Arvo ja minä —
1996 Ota ja omista —
Murhataanpa Bobrikov anarkisti
1997 Kovaa maata —
Kuusikko ja kuoleman varjot —
Lahja tilatut seuralaiset
1998 Konstan koukkuja —
Tähtitehdas —
Rakkauden tanssi —
Sydänten akatemia Stig Falk
1999 Vaarallinen kevät —
Elina, mitä mä teen? —
2000 Raid asekauppias Takamäki
2001 Peräkamaripojat Heimo Hujanen
2002 Paholaisen tytär —
Tummien vesien tulkit uutisten­lukija (1 jaksossa)
Sänky —
2003 Tie Eedeniin Martti Perälä
2004 Kaverille ei jätetä —
Käenpesä —
2007 Poikkeu­stila —
2009–2011 Helppo elämä Vesa Heini­vaara
2013 Sata lasissa —
2017 Syke —
2018 Keisari Aarnio —

[1][4][5]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Rytkönen, Sisko: Kari Sorvali Elonetissä. Viitattu 21.9.2021.
  2. ↑ He saivat taiteilija­eläkkeet – katso lista! Ilta-Sanomat. 30.6.2014. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 6.7.2014. Viitattu 30.6.2014.
  3. ↑ Salonen, Heljä: Jouten­olosta puoli­maratonille! Ilta­lehti. 20.5.2008. Helsinki: Alma Media Suomi Oy. Arkistoitu 27.5.2008. Viitattu 16.7.2011.
  4. ↑ Raid Yle Vintti. Yleis­radio Oy. Viitattu 21.9.2021.
  5. ↑ Harmaala, Jussi: Tie Eedeniin vie salaperäiseen navettaan perustettuun laboratorioon, joka mutkistaa ihmissuhteita pienessä kylässä Yle Elävä Arkisto. 14.10.2021. Viitattu 21.3.2025.

Kirjallisuutta

  • Apunen, Matti (toim.): ”Taka­kentän varmistaja nousee maalin­tekoon. Kari Sorvali on elo­kuva­näyttelijöiden suuri hiljainen”, Elävän kuvan vuosi­kirja 1990, s. 95–101. Helsinki: Valtion Painatus­keskus, 1990. ISBN 951-861-951-4