Karinainen

Tässä artikkelissa tutkimme kaikkea Karinainen:een liittyvää. Sen historiallisesta alkuperästä sen vaikutuksiin nykyiseen yhteiskuntaan sen tärkeimpien ominaisuuksien ja olennaisten sovellusten kautta. Karinainen on ollut viime vuosina suuren kiinnostuksen ja keskustelun kohteena, mikä on motivoinut tutkijoita, asiantuntijoita ja harrastajia jatkamaan sen tutkimista. Tämän artikkelin avulla toivomme saavamme valoa Karinainen:n tärkeimpiin näkökohtiin ja tarjota lukijoillemme täydellisen ja ajantasaisen kuvan tästä kiehtovasta ja tärkeästä aiheesta.

Karinainen
Karinais
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Pöytyä

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°42′10″N, 022°44′56″E
Lääni Länsi-Suomi
Maakunta Varsinais-Suomi
Seutukunta Loimaan seutukunta
Kuntanumero 219
Hallinnollinen keskus Kyrö
Perustettu 1872
Liitetty 2005
– liitoskunnat Pöytyä
Karinainen
– syntynyt kunta Pöytyä
Pinta-ala 92,41 km²
(2004)
– maa 92,32 km²
– sisävesi 0,09 km²
Väkiluku 2 514  [1]
(31.12.2004)
– väestötiheys 26,73 as./km²
Karinaisten kirkko kesällä 2011

Karinainen (ruots. Karinais) on Varsinais-Suomessa sijainnut entinen Suomen kunta. Se perustettiin vuonna 1872 erottamalla se Marttilasta.[2] Vuonna 2004 Karinaisten kunnassa asui 2 457 ihmistä ja sen pinta-ala oli 92,41 km², josta 0,09 km² oli vesistöjä. Väestötiheys oli 26,73 asukasta/km². Naapurikunnat olivat Aura, Marttila, Mellilä, Pöytyä ja Tarvasjoki; näistä Mellilä on sittemmin liitetty Loimaaseen ja Tarvasjoki Lietoon.

Karinainen yhdistyi vuoden 2005 alussa Pöytyän kunnan kanssa. Uuden kunnan nimeksi tuli Pöytyä. Vuoden 2009 alusta Pöytyään liittyi myös Yläne.

Karinaisten Kyrön kylässä sijaitsee Auranmaan Viikkolehden toimitus.[3]

Maantiede

Karinainen sijaitsee maisemallisesti Loimaan seudun lakeuksien reunalla. Maaston tasaisuus näkyy selvimmin koillisosan suo- ja peltoalueilla sekä etelä- ja lounaisosan peltoalueilla. Yksittäiset kalliokohoumat yltävät harvoin yli kymmentä metriä ympäristöään korkeammalle. Korkeimmat mäkien huiput sijaitsevat vyöhykkeellä, joka ulottuu noin kolme kilometriä leveänä entisen kunnan kaakkoiskulmasta kirkonkylän kautta Kyrön tienoille.[4]

Karinaisten alueella ei ole ainuttakaan järveä. Ainoa vesistö on entisen kunnan halki virtaava Tarvasjoki, joka alkaa Rahkion tienoilta ja laskee 5–15 metriä syvässä uomassa etelään entisen Tarvasjoen kunnan puolelle Liedossa.[4]

Historiaa

Karinaisten alueelta on löydetty kaksi arviolta 4 000–4 500 vuotta vanhaa kourutalttaa, jotka on talletettu Kansallismuseon kokoelmiin. Karinaisten emäpitäjä Marttila mainittiin asiakirjoissa vuonna 1409, ja siihen kuului keskiajalta lähtien muun muassa Kyrön yökunta. Hallinnollisissa asioissa oli tapana puhua Marttilan pitäjän Alastaron kolmanneksesta, johon kuuluivat Karinaisten lisäksi myöhemmän Tarvasjoen alue. Karinaisten nimi esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1513. Vuoden 1540 maakirjassa luetelluissa seitsemässä kylässä oli yhteensä 29 taloa.[4]

Paikkakunnan vanhimpaan keskukseen, Kyrön kylään rakennettiin 1620-luvulla saarnahuone, mutta jo vuonna 1657 sellainen tehtiin myös Karinaisiin. Jälkimmäisestä tuli pysyvä seurakunnan keskuspaikka, sillä Karinaisten saarnahuone purettiin vuonna 1764 ja sen tilalle rakennettiin nykyistä kirkkoa edeltänyt kappeli. Tästä on muistona vuonna 1768 rakennettu kellotapuli. Marttilan saarnahuonekuntana ollut Karinainen sai kappelin oikeudet vuonna 1901, ja vuonna 1908 siitä tuli itsenäinen seurakunta.[4]

Uusi kunnallishallinto järjestettiin vuonna 1869 yhteiseksi Marttilan ja Karinaisten pitäjille, mutta jo kolme vuotta myöhemmin Karinainen erosi omaksi kunnakseen. Karinaisten ensimmäinen kansakoulu valmistui vuonna 1882.[4]

Jatkosodan jälkeen Karinaisiin asutettiin siirtoväkeä Simpeleen kunnan Neuvostoliitolle jääneeltä alueelta.[5]

Kylät ja kulmakunnat

Karinaisten kylät vuonna 1927:
1-Tilkanen, 2-Mäenpää, 3-Närppi, 4-Suutarla, 5-Karinainen, 6-Kiukainen, 7-Kyrö, 8-Rahkion jakokunta. Vaaleankeltaiset kunnan ulkopuolisten kylien alueita.

Karinaisten vanhoja kyliä ovat Karinainen, Kiukainen, Kyrö, Mäenpää, Närppi, Suutarla ja Tilkanen. Rahkio muodostettiin kyläksi useiden kylien yhteisniitystä 1830-luvulla[6]. Muihin kulmakuntiin kuuluu muiden muassa Heikinsuo.

Suurin kyläkeskus on varsinkin teollisuustyöpaikkoja tarjoava Kyrön taajama, jonka rautatieasemalla myös matkustajajunat pysähtyivät vuosina 1876–1990. Siellä toimii osana Pöytyän kunnan koululaitosta Elisenvaaran yhtenäiskoulu, joka on Kurkijoella Laatokan Karjalassa toimineen Elisenvaaran yhteiskoulun toiminnan jatkaja.

Liikenne

Karinaisten halki kulkee vuonna 1876 käyttöön otettu Toijala–Turku-rata, jolla sijainnut Kyrön rautatieasema lakkautettiin vuonna 1990. Entisen kunnan luoteisrajaa sivuaa valtatie 9, ja muutaman kilometrin päässä kaakkoisrajalta kulkee valtatie 10. Lähin kaupallisen liikenteen lentoasema on Turussa.[4]

Etäisyyksiä Karinaisista

Kulttuuriympäristö

Museoviraston vuonna 2009 määrittelemiä valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä Karinaisissa ovat Kyrön rautatieasema[7] ja Mäenpään kylä[8].

Kulttuuri

Murre

Karinaisten alueella puhutun kielen perustana on Turun ylämaan murre, joka kuuluu lounaisten välimurteiden ryhmään. Karinaisten murteelle tyypillinen piirre on Lounais-Suomen erikoisgeminaation ja yleisgeminaation välinen tyyppi p,t,k,s-konsonanteissa.[9]

Ruokakulttuuri

Karinaisten pitäjäruoaksi valittiin 1980-luvulla perunasoseesta ja ohrajauhosta keitetty pastanttipuuro.[10]

Kuuluisia karinaislaisia

  • Wäinö Aaltonen (1894–1966), kuvanveistäjä, syntyi Karinaisissa
  • Jalmari Eskola (1886–1958), kestävyysjuoksija, olympiamitalisti, syntyi Karinaisissa
  • Ossi Räikkä (1935–2004), näyttelijä ja teatteriohjaaja, syntyi Karinaisissa
  • Elsa Tilkanen (1896–2006), eläessään vanhin suomalainen, asui aikuisikänsä Karinaisissa
  • Lauri Tilkanen (s. 1987), näyttelijä, syntynyt Karinaisissa
  • Vilho Tilkanen (1885–1945), kilpapyöräilijä, syntyi Karinaisissa

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Väkiluku kunnittain ja suuruusjärjestyksessä 31.12.2004 (PDF) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  2. ↑ http://www.poytya.fi/Default.aspx?id=317303 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Auranmaan Viikkolehti: yhteystiedot avl.fi (Auranmaan Viikkolehden verkkosivut). Priimus Media Oy. Viitattu 25.10.2015.
  4. ↑ a b c d e f Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 3: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 97–100. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
  5. ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 129. Helsinki: Otava, 1950.
  6. ↑ Maanmittaushallitus, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, Uudistushakemistot, Uudistushakemisto: Turun ja Porin lääni (Karinainen-Kihniö) (Bia:52) Arkistolaitoksen digitaaliarkisto. Arkisdtolaitos. Viitattu 20.3.2016.
  7. ↑ Kyrön rautatieasema Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  8. ↑ Mäenpään kylä Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  9. ↑ Wiik, Kalevi: Sano se murteella, s. 278–279. Pilot-kustannus Oy, 2006. ISBN 952-464-447-9.
  10. ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 20. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karinainen.

Karttoja