Tässä artikkelissa aiomme tutkia aihetta Katalonialaiset ihmistornit perusteellisesti analysoimalla sen eri näkökohtia ja sen mahdollisia vaikutuksia. Katalonialaiset ihmistornit on aihe, josta on keskusteltu pitkään ja joka on relevantti eri yhteyksissä henkilökohtaisesta ammatilliseen. Tässä artikkelissa tarkastelemme Katalonialaiset ihmistornit:n eri näkökulmia sekä sen kehitystä ajan myötä. Samoin yritämme valaista Katalonialaiset ihmistornit:n mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia ja sen vaikutuksia yhteiskuntaamme. Toivomme, että tämä artikkeli voi tarjota laajan ja kattavan yleiskatsauksen Katalonialaiset ihmistornit:stä ja auttaa lukijoita ymmärtämään paremmin tätä aihetta ja sen vaikutuksia.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Ihmistornit eli castell ovat Espanjassa Katalonian alueella suosittu perinne, jossa ryhmä ihmisiä muodostaa tornin nousemalla toinen toistensa päälle kerroksiksi. Korkeimmissa rakennelmissa voi olla 11 tai 12 kerrosta. Harrastajat muodostavat kerhon, jonka jäsenet harjoittelevat ja kilpailevat toisia kerhoja vastaan yleensä sunnuntaisin pidettävissä kokoontumisissa. Torniharrastus on erityisen suosittua Tarragonan alueella.
Tornin rakentamisessa kerhon vahvimmat jäsenet muodostavat sen perustan, ja kevyimmät nousevat korkeimmille osille. Kaksi viimeisintä kerrosta tekevät yleensä lapset, jotka nykyisin käyttävät kypärää. Rakennettavat tornit voivat olla eri muotoisia, esimerkiksi "3 de 9", tarkoittaa että tornissa on yhdeksän kolmen ihmisen muodostamaa kerrosta. Erilaisilla muodostelmilla on erilainen vaikeusaste. Torni hyväksytään vasta kun se on rakennettu ja purettu järjestelmällisesti ilman kaatumista. Tornien kaatumiset ovat varsin yleisiä, mutta vakavia loukkaantumisia sattuu niissä harvemmin.
Vuonna 2010 ihmistornit pääsivät Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.[1] Tornit esiintyivät myös Barcelonan vuoden 1992 kesäolympialaisten avajaisissa.[2]
Tornien rakentaminen on ilmeisesti keskiaikainen perinne.lähde? Vanhin dokumentti niistä on vuodelta 1801, jolloin lajia harrastettiin lähinnä Tarragonassa. Niistä tuli suosittuja kansallishenkisten tapahtumien keskipisteenä. Vuosisadan loppupuolella perinne oli voimakkaimmillaan, ja rakennettiin jopa 9-kerroksisisa torneja. Perinne kuitenkin hiipui 1900-luun alkupuolenm lamassa. Francon aikana viimeiset kaksi kerhoa pakotettiin yhdistymään, eikä laji juuri kehittynyt ennen vuotta 1981. Francon jälkeen laji nousi uuteen kukoistukseen, ja levisi koko Kataloniaan.[3]