Kelju K. Kojootti ja Maantiekiitäjä on aihe, joka on kiinnittänyt ihmisten huomion ympäri maailmaa. Tämä aihe on ollut keskustelun ja keskustelun aiheena löydöstä sen vaikutuksiin yhteiskunnassa. Vuosien varrella Kelju K. Kojootti ja Maantiekiitäjä on kehittynyt ja vaikuttanut jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme sen merkitystä ja merkitystä tänään sekä sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Epäilemättä Kelju K. Kojootti ja Maantiekiitäjä on edelleen tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön kiinnostava aihe, ja sen laajuuden ja vaikutusten ymmärtäminen on välttämätöntä.
Kelju K. Kojootti ja Maantiekiitäjä | |
---|---|
![]() |
|
Luoja(t) | Chuck Jones |
Näyttelijä(t) |
Kelju K. Kojootti Mel Blanc (1952–1989) Joe Alaskey (1990) Maurice LaMarche (2003) Maantiekiitäjä Paul Julian (1949)[1] |
Ensi- esiintyminen |
"Nopea ja Nokkela" (Fast and Furry-ous) (1949) |
Kustantaja | Warner Bros. |
Henkilötiedot | |
Koko nimi |
Kelju K. Kojootti Maantiekiitäjä |
Sukupuoli | koiras (molemmat) |
Kelju K. Kojootti (Wile E. Coyote) ja Maantiekiitäjä (Roadrunner) ovat Looney Tunes -animaatioiden hahmoja. Hahmot loi Chuck Jones vuonna 1948 työskennellessään Warner Brothers -elokuvayhtiössä.[2] Hän sai innoituksen Kelju K. Kojoottiin Mark Twainin kirjasta Koiranelämää. Hahmon alkuperäisenä äänenä toimi ääninäyttelijä Mel Blanc.
Animaatioissa kojootti nimeltä Kelju K. Kojootti yrittää mitä erilaisimmin keinoin pyydystää Maantiekiitäjä-lintua ruoakseen. Maantiekiitäjä pohjautuu kalifornianjuoksukäki-nimiseen lintuun (englannin kielessä greater roadrunner), mistä juontuu myös sen nimi. Vikkelä ja nokkela lintu ei kuitenkaan ole helppo saalis. Pyydystysyrityksissään Kojootti hyödyntää laajaa kirjoa ACME-yrityksen toimittamia välineitä, esimerkiksi TNT:tä ja alasimia. Jaksojen huumori nojaa vahvasti Kojootin ylimitoitettuihin pyydystyskeinoihin, ja siihen kuinka Maantiekiitäjä livahtaa pakoon ja Kojootti lankeaa itse omaan nokkeluuteensa. Lyhytanimaatioissa ei ole puhetta lainkaan, vaan Maantiekiitäjä ääntelee usein ”beep beep” -äänin ja Kojootti kommunikoi kyltein usein yleisölle suunnattuja repliikkejä.[3][4] Kojootti on vuosina 1952–1963 nähty jahtaamassa Maantiekiitäjän lisäksi myös Väiski Vemmelsäärtä. Näissä lyhytelokuvissa Kojootti kommunikoi kylttien sijasta puhumalla ääneen. Hän esittelee itsensä aina alussa joko yleisölle tai suoraan Väiskille, kehuen itseään neroksi ja paljastaen avoimesti aikovansa syödä Väiskin illalliseksi. Vasta tämän jälkeen hän laittaa täytäntöön suunnitelmansa Väiskin pyydystämiseksi.[5]
Kelju K. Kojootti ja Maantiekiitäjä nähdään myös elokuvissa Space Jam ja Looney Tunes: Taas kehissä.[6][7]