Kemijoen vesistö

Nykymaailmassa Kemijoen vesistö on aihe, jolla on suuri merkitys ja se kiinnostaa monia ihmisiä. Tekniikan ja globalisaation myötä Kemijoen vesistö:stä on tullut keskeinen teema monilla jokapäiväisen elämän osa-alueilla. Olipa kyseessä työ, akateeminen, sosiaalinen tai henkilökohtainen, Kemijoen vesistö:llä on ratkaiseva rooli yhteiskunnan kehityksessä ja kehityksessä. Kautta historian Kemijoen vesistö on ollut tutkimuksen ja keskustelun aiheena, mikä on osaltaan rikastanut ja laajentanut tietoa tästä näkökulmasta. Tässä artikkelissa tutkimme Kemijoen vesistö:een liittyviä eri näkökohtia ja analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla sekä tulevaisuuden näkymiä.

Kemijoen vesistö
(Suomen päävesistö: 65)
Valtiot Suomi
Maakunnat Lappi, Karjalan tasavalta, Tromssa ja Finnmark
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja
Merialue Itämeren valuma-alue
Päävesistöalue Kemijoen vesistö (65)
Vesistöjako Ala-Kemijoen alue (65.1),
Keski-Kemijoen alue (65.2),
Kemijärven−Pelkosenniemen alue (65.3),
Ylä-Kemijoen valuma-alue (65.4),
Ala-Ounasjoen alue (65.5),
Ylä-Ounasjoen valuma-alue (65.6),
Raudanjoen valuma-alue (65.7),
Kitisen alue (65.8),
Luiron valuma-alue (65.9)
Laskujoki Kemijoki
Laskupaikka Kemi, Perämeri [1]
Koordinaatit 65°46′05″N, 24°26′24″E
Mittaustietoja
Valuma-alue 51 127,28 km² [2]
Järvisyys 4,3 % [2]
Alueen pituus 325 km [3]
Alueen leveys 345 km [3]
Pääuoma noin 550 km [4]
Suurin virtaama 4 824 m³/s [4]
Keskivirtaama 566 m³/s [4]
Pienin virtaama 67 m³/s [4]
Kartta
Joki laskee Perämereen Kemissä.

Kemijoen vesistö (vesistöaluetunnus 65) on Suomen päävesistöalue, jonka laskujoki Kemijoki laskee Perämereen. Vesistöalueen pinta-ala on 51 127,28 neliökilometriä, josta 49 467,38 neliökilometriä kuuluu Suomelle, 27 neliökilometriä Norjalle ja 1 633,9 neliökilometriä Venäjälle.[5] Alueen järvisyys on 4,3 %.[6][2]

Vesistöalueen ensimmäisessä jakovaiheessa on seuraavat alueet tai valuma-alueet. Sisennys tarkoittaa luettelossa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy ylempänä sijaitsevaan vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen vastaavassa järjestyksessä niin, että ylin yhtyy lähempänä alajuoksua [6][2]:

  • Ala-Kemijoen alue (65.1)
  • Keski-Kemijoen alue (65.2)
  • Ala-Ounasjoen alue (65.5)
  • Ylä-Ounasjoen valuma-alue (65.6)
  • Raudanjoen valuma-alue (65.7)
  • Kemijärven–Pelkosenniemen alue (65.3)
  • Kitisen alue (65.8)
  • Luiron valuma-alue (65.9)
  • Ylä-Kemijoen valuma-alue (65.4)

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ Kemijoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos.
  2. ↑ a b c d Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
  3. ↑ a b Kemijoen vesistö Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 7.4.2023.
  4. ↑ a b c d ”Part IV, Chapter 8”, Drainage Basin of The Baltic Sea. (Second Assessment of Transboundary Rivers, Lakes and Groundwaters) UNECE, 2011. verkkosivu (PDF) Viitattu 7.4.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Suomen rajavesistöt (PDF) Suomalais-venäläinen rajavesikomissio. Arkistoitu 27.11.2013. Viitattu 14.2.2023.
  6. ↑ a b Kemijoen vesistö (65) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 7.2.2018.

Aiheesta muualla