Kersantilleko Emma nauroi?
Tässä artikkelissa aiomme tutkia Kersantilleko Emma nauroi?:n aihetta perusteellisesti, analysoimalla sen monia puolia ja sen merkitystä nykyään. Tämä artikkeli käsittelee kattavasti kaikkea Kersantilleko Emma nauroi?:een liittyvää alkuperästään sen vaikutuksiin yhteiskuntaan, erilaisten näkökulmien ja lähestymistapojen kautta. Yksityiskohtaisen ja tarkan analyysin avulla syvennymme tähän kiehtovaan aiheeseen ymmärtääksemme sen laajuuden ja merkityksen eri aloilla tieteestä kulttuuriin, tarjoten näin kattavan ja rikastuttavan näkemyksen. Epäilemättä Kersantilleko Emma nauroi? on erittäin tärkeä aihe, joka ansaitsee syvällisen tutkimisen, ja juuri sitä ehdotamme seuraavilla riveillä.
| Kersantilleko Emma nauroi? | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Ilmari Unho |
| Käsikirjoittaja | Ilmari Unho |
| Perustuu | A. V. Multian romaaniin Kersantillekko Emma nauroi? (Hämeenlinna: Karisto, 1939) |
| Tuottaja | Risto Orko |
| Säveltäjä | Toivo Lampén |
| Kuvaaja | Ernst Westerberg |
| Leikkaaja | Elle Viljanen |
| Lavastaja | Ville Salminen |
| Pääosat |
Irja Rannikko Kullervo Kalske Reino Valkama Uuno Laakso Lea Joutseno |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi |
| Ensi-ilta | 2. marraskuuta 1940 |
| Kesto | 102 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
|
|
|
Kersantilleko Emma nauroi? on vuonna 1940 valmistunut Ilmari Unhon ohjaama sotilasfarssi. Elokuva pohjautuu A. V. Multian samannimiseen romaaniin vuodelta 1939, josta Unho muokkasi elokuvakäsikirjoituksen.
Elokuvan yleisömenestys kuului vuoden parhaisiin. Sen ensi-ilta oli 2. marraskuuta 1940 Turun Kino-Palatsissa ja Vaasan Gloriassa. Ensi-iltakierros alkoi seuraavana päivänä Helsingin teattereiden lisäksi muun muassa Kotkan Bio-Biossa.[1]
Näyttelijät
| Uuno Laakso | … | johtaja Tobias Strömberg |
| Reino Valkama | … | räätäli, kersantti Hesekiel Naukkarinen, ”Hese” |
| Irja Rannikko | … | Emma, everstin palvelijatar |
| Lea Joutseno | … | Helvi, everstin tytär |
| Kullervo Kalske | … | luutnantti Raimo Tappara |
| Paavo Jännes | … | eversti |
| Oiva Sala | … | konttoristi Asko Nännimäinen alias runoilija Alfons Kaukokaipuu |
| Veikko Linna | … | vääpeli Joki-Paavola |
| Salli Karuna | … | everstin rouva |
| Eine Laine | … | apteekkarin rouva Tappara |
| Jenny Hjelmman | … | Naukkarisen muori |
| Onni Veijonen | … | kanttori Liironen |
| Arvi Tuomi | … | sotilaslääkäri |
| Kalle Rouni | … | tohtori Oiva Kilpi |
| Väinö Parviainen | … | Pipinen |
| Oiva Luhtala | … | rintatautinen reserviläinen |
| Vilho Auvinen | … | Iisakkinen, roisto |
| Pentti Saares | … | kersantti |
| Tuire Orri | … | Impi, konttoristi |
| Varma Lahtinen | … | rouva Strömberg |
| Sirppa Sivori | … | Hesen sisko |
| Hannes Veivo | … | Haitari-Kalle |
| Evald Terho | … | matkustaja junassa |
| Holger Salin | … | Reissu-Ville |
| Nestori Lampi | … | lihava reserviläinen |
| Onni Timonen | … | reserviläinen |
| Georgi Goubtschenko | … | pitkä laiha reserviläinen |
| Mikko Kallakari | … | Hautala |
| Yrjö Liukkonen | … | sotamies |
| Laila Jokimo | … | konttoristi |
Taustaa
Elokuvan ulkokuvia otettiin Puolustuslaitoksen harjoituskeskuksessa Valkealan Utissa sekä Helsingin Tuusulassa kesällä 1940. Romaaniin kuulunut vakoilusivujuoni häivytettiin pois käsikirjoituksesta tekemällä Iisakkisesta korttihuijari ja autovaras, ja tunnollinen konttoristi Nännimäinen muutettiin runoilevaksi hupakoksi. Näyttelijä Turo Kartto teki sanoituksen useisiin elokuvan musiikkikappaleisiin, jotka sävelsi Toivo Lampén.[1]
Arviot
Salama Simosen (Uusi Suomi) arviossa elokuva sai luonnehdinnan ”hatara keitos”. Orvo Kärkösen (Aamulehti) mukaan elokuvan siteet ja kuteet eivät riitä liittämään yhteen yksittäisiä hyviä otteita. Toisaalta myönteistäkin löytyi, esimerkiksi Vaasa-lehden kriitikko kirjoitti: ”Koko juttu lähentelee miellyttävää hillittyä farssia”.[2]
Myöhemmin televisioesityksen yhteydessä Arto Pajukallio (Helsingin Sanomat) pitää elokuvaa vaatimattomana farssina, jossa säätyhierarkia määrää myös parien muodostumisen. Sodan varjossa valmistuneessa elokuvassa pilkanteon kohteeksi joutuu epäsotilaallinen runoilija Alfons Kaukokaipuu.[3]. Sitä on luonnehdittu myös ”hatarasti kyhätyksi, sinne tänne sinkoilevaksi elokuvatukseksi” (Tv-maailma).[4]
Lähteet
- ↑ a b Kersantilleko Emma nauroi? Elonet. Taustaa.
- ↑ Kersantilleko Emma nauroi? Elonet. Lehdistöarvio.
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 27.10.2010, s. D 9.
- ↑ Päivän elokuvia. Tv-maailma 20/2012 s. 17.
Aiheesta muualla
- Kersantilleko Emma nauroi? Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Kersantilleko Emma nauroi? Elonet.