Kesäpäivä Kangasalla

Tässä artikkelissa tutkimme Kesäpäivä Kangasalla:n kiehtovaa maailmaa, aihetta, joka on vuosien varrella kiinnittänyt monien huomion. Kesäpäivä Kangasalla on ollut keskustelun, tutkimuksen ja inspiraation kohteena, ja se on jättänyt lähtemättömän jäljen yhteiskuntaan. Alkuperäistään nykypäivän merkityksellisyyteen asti Kesäpäivä Kangasalla on synnyttänyt loputtomia keskusteluja ja herättänyt intohimoista kiinnostusta ihmisissä, jotka haluavat ymmärtää sen merkitystä ja vaikutusta ympäröivään maailmaan. Tämän artikkelin avulla yritämme valaista Kesäpäivä Kangasalla:tä ja tutkia eri puolia, jotka tekevät siitä niin kiehtovan ja merkityksellisen nykyisessä kontekstissa.

Kesäpäivä Kangasalla -laulun sanat Haralanharjun torniin maalattuina.

Kesäpäivä Kangasalla (ruotsinkielinen alkuperäisnimi En sommardag i Kangasala), jota joskus kutsutaan ensimmäisen säkeensä mukaan nimellä Mä oksalla ylimmällä, on Zacharias Topeliuksen 1853 kirjoittama runo ja osa Sylvian laulut -sarjaa. Runosta on kaksikin käännöstä suomeksi, yleisemmin käytetty P. J. Hannikaisen (1854–1924) käännös ja harvinaisempi Otto Mannisen (1872–1950) käännös.

Gabriel Linsén sävelsi runon lauluksi 1864. Kesäpäivä Kangasalla nimettiin Pirkanmaan maakuntalauluksi 1995[1] ja sitä lauletaan kesäisenä kotiseutulauluna Kangasalla. Laulu tunnetaan ympäri Suomea, sillä se on ollut vanhastaan yksi suosituimpia koululauluja. Lauluversioissa on yleensä mukana vain runon ensimmäinen, viides ja kuudes säkeistö. Laulu on myös soitinteoksena tunnettu Oskar Merikannon pianoimprovisaationa.

Laulussa esiintyviä paikkoja ovat mm. Längelmävesi- sekä Roine-nimiset järvet ja Harjulan seljänne. Huomattavaa on, että ruotsinkielisessä versiossa laulun paikka on Haralan harju, josta näkyy Vesijärvi. Suomenkielinen versio sijoittuu jommallekummalle Längelmävettä ja Roinetta erottavista harjuista, Keisarinharjulle tai Vehoniemenharjulle.

Kesäpäivä Kangasalla on levytetty useaan otteeseen. Laulettuja levytyksiä ovat tehneet mm. tamperelainen Nekalan tyttökuoro ja yksinlauluna Mauno Kuusisto sekä pianolla Eero Heinonen ja Izumi Tateno.

Lähteet

Viitteet

  1. Maakuntatunnukset Pirkanmaan liiton verkkosivut. Viitattu 5.6.2013.

Aiheesta muualla