Keskusjyvänen
Tässä artikkelissa tutkimme aihetta Keskusjyvänen ja syvennymme sen tärkeyteen eri yhteyksissä. Keskusjyvänen on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena aikojen saatossa, ja sen vaikutus on nähty eri alueilla populaarikulttuurista tieteeseen ja politiikkaan. Kautta historian Keskusjyvänen:llä on ollut merkittävä rooli yhteiskunnassa, ja sen merkitys on ilmeinen edelleenkin. Tämän artikkelin kautta tarkastelemme Keskusjyvänen:n monia puolia, sen vaikutusta elämäämme ja sitä, miten se on kehittynyt vuosien varrella.
Keskusjyväset eli sentriolit ovat mikrotubuluksista muodostuneita soluelimiä, joilla on tärkeä tehtävä solunjakautumisessa. Sentriolit osallistuvat solunjakautumiseen vetämällä tuplaantuneet soluelimet sekä kromosomit kasvattamillaan mikrotubuluksilla kumpaankin syntyvään soluun.
Sentriolit sijaitsevat sentrosomissa, joka on tuman lähellä sijaitseva mikrotubulusten organisaatiokeskus. Sentronomiksi kutsutaan kohtaa, johon mikrotubulukset ovat ankkuroituneet. Eukaryooteilla eli aitotumallisilla soluilla on sentrosomissa kaksi keskusjyvästä (ns. diplosomi)
Rakenne ja toiminta
Keskusjyväset ovat noin 0,3 pitkiä 0,1 paksuja onttoja lieriöitä, jotka koostuvat mikrotubuluksista. Niitä sijaitsee kaksi sentrosomin keskellä kohtisuorassa toisiaan vastaan. Keskusjyväset ovat osallisina tumasukkuloiden syntyyn vaellettuaan solun vastakkaisille puolille tumanjakautumisessa.
Tuman sijainti riippuu sentrosomin sijainnista, joten sillä on vaikutus soluelinten asettumiseen. Keskusjyvästen liikkumiskyvyttömyyden on arvioitu liittyvän Meckelin oireyhtymään.
Kahdentuminen
Sentrosomit kahdentuvat mitoosin ensimmäisessä vaiheessa - profaasissa. Sentriolit kulkeutuvat solun eri napoihin, ja interfaasissa kahdentunut perintöaines pakkaantuu paksuiksi sisarkromatideiksi (ns. kromosomien kondensaatio).
Lähteet
- Kettunen, Juho: Laskennallisen tekniikan seminaari: Laskennalliset menetelmät biologisten systeemien ymmärtämisessä - Kevät 2004, Teknillinen korkeakoulu
- Solunetti.fi